5.1.2003

Nyt on varmaankin aika aloittaa ihan uusi sivu…

Uusi vuosi, uudet tuulet, uudet aatokset!

Laitoin juuri ystävälleni sähköpostia ja tiedustelin, vieläkö hän käy Painonvartijoissa, että nyt minä lähtisin mukaan!

7.1.2003

Sain myöntävän vastauksen sähköpostiini ja tulos on siis se, että tänä iltana alkaa painonpudotus!

Illalla:

Jestas! Oma kotivaakamme onkin tosi armollinen L Painonvartijoiden vaaka nimittäin näytti lähes 5 kiloa enemmän kuin oma!!!

Noh, sehän tietää vaan sitä, että urakka onkin 5 kiloa suurempi kuin osasin odottaa. Hävitettävää läskiä siis onkin 17-18 kiloa. Siis 34-36 pakettia voita pitäisi saada sulamaan. Siinäpä sitä riittää urakkaa koko kevääksi…Onneksi mies lupasi ryhtyä laihdutuskaveriksi kotona, kun onpa hänellekin noita voipaketteja keskivartaloon kertynyt.

10.1.2003

Viime päivinä eräässä adoptioringissä on ollut paljon puhetta tavaroiden hankkimisesta lapselle valmiiksi. Uskaltaako hankkia vaiko eikö?

Toista on ”sossu” kehottanut hankkimaan valmiiksi tavaroita, sillä lapsi voi tulla vaikka parin viikon kuluttua.

Toiselle taas, esim. meille on vastaavasti sanottu, että ”lupausta lapsesta ei voida antaa, mutta toivoa toki voi…”.

Mitähän tästä pitäisi päätellä? Hankitaanko tavaroita vaiko eikö?

Minäkin olen jo pohtinut, että pitäisikö hankkia jotain.... meillä kun ei ole vielä juuri mitään. Tai no joo, jotain pikkukamaa on, mutta ne on lähes kaikki hankittu jo 20 vuotta sitten :-(( Silloin kun ei tullut mieleenkään, että lasten hankkiminen vois olla jotenkin vaikeeta. Olisko parit pikkuhousut ja pari paitaa + joku potkupuku, joka kylläkin on liian iso ihan pienelle. Oli mulla noita enemmänkin, mm. ihan pieni potkupuku, mutta olen jo antanut ne kummitytön vauvanukelle joululahjaksi, kun totesin, että ihan turhaan ne mun kaapissa pölyttyy, kun käyttäjää ei kuitenkaan tule..... Ai juu, jossain pitäisi olla myös pari tuttipulloa….

Mulle tulee jo ihan syyllinen olo, kun ei ole vielä juuri mitään, edes katsottuna.

Itse en myönnä olevani taikauskoinen, mutta mutta, taikausko on kuitenkin liian voimakas, vaikka järki koittaakin sanoa ettei kannata uskoa moiseen taikauskoon. Monesti on käynyt mielessä sekin, että onko sillä jotain tekemistä meidän lapsettomuuden kanssa kun "hamstrasin" vauvatarvikkeita jo kauan ennen kuin oli miestäkään..???

Iltasella koitin lukea sähköpostejani, mutta siitä ei tullut mitään, kun koira vinkui vieressä, että pitäis palloa heitellä. Mies ei halunnut palloilla joten teimme sitten niin, että mies luki postejani minulle ääneen ja itse istuin lattialla leikkimässä koiran kanssa. Mieheni siinä lukiessa tarvikehankinnoista, tuli kohta, jossa puhuttiin auton turvaistuimista. Sitten mieskin jo heräsi, että niin joo, sen pitää sitten olla semmoinen, että kun sen laittaa etuistuimelle, niin se ”kytkee automaattisesti” turvatyynyt pois käytöstä! Höh, onko tuommoisiakin? Sen pitää sitten varmaankin olla joku ihan merkkikohtainen, jotta moiset automatiikat toimisivat. Tästä voinee kait päätellä, että mieheni on uuden automme käyttöohjekirjasta moisenkin kohdan lukenut, VAU!!!! Ennen olisi kyllä varmaankin jättänyt lukematta todeten, että eihän tuo meitä koske!

Maaliskuussa 2001 (samoihin aikoihin kun siirryttiin Väestöliiton hoteisiin) me siis hankittiin oikein ”perheauto” jotta sitten mahdutaan koko perhe kulkemaan kunnolla. Muuten kaikki hyvin, mutta se vauva puuttuu vielä. Uudenvuodenaattona me nyt sitten vaihdettiin taas autoa, ”perheauto” meillä on edelleenkin, eli suht koht tilava, vaikkakaan farmarimallista sopivaa ei löydettykään.

Tulipa tässä mieleeni, että en varmaankaan ole vielä tänne kirjuutellut, että joulusiivoa aloitellessani, siis joskus lokakuussa, tyhjensin tuosta keskimmäisestä kamarista yhden kaapin ja kokosin yhteen hyllyyn kaiken sen vähän, mitä meillä lasta varten on olemassa. Siis kaikki ne vanhat jutut, jotka on vuosia olleet kaapin perällä pahvilaatikossa, ovat nyt hyllyssä! Uutta siellä ei oikeastaan ole muuta kuin kirja ”Pupujuttu ja muita vauvasatuja” ja ne tissituttipullot. Sekä tietysti ne pyllypyyhkeet, jotka tulivat AdoptioLastenVanhempien infopaketin mukana.

Täytyypä oikein rustata oma sivunsa hankinnoista ja niiden ajankohdista… että eikun menoksi, nyt on hyvää aikaa, kun mies on työtoverinsa polttareissa. Taidanpa lähteä tonkimaan kaappeja…

Kylläpä noita tarvikkeita olikin jo, itse asiassa enemmän kuin muistinkaan…

14.1.2003

Dodii… punnitus on takana, kuten myös hyvin nälkäinen viikko!! En ymmärrä, aivan sama vaikka söisin kuinka paljon rehuja tahansa tai joisin kuinka paljon tahansa vettä, tai vaikka molempia, niin nälkä ei katoa minnekään!! Jos joku tietää keinon joka auttaa, niin kerro ihmeessä.

Nälkäviikon tulos oli -1 kg, olen pettynyt, moisen nälkäkuurin jälkeen olisin odottanut vähän parempaa tulosta.

17.11.2003

Kävin tänään eräälle tutulle ostamassa vauva-lahjaa, sain hyvän tekosyyn mennä kurkkimaan vauvanvaateosastolle J Loppujen lopuksi kuitenkin ostin lahjakortin ja ”muistoksi” käsihelistimen. Itse asiassa ostin helistimiä kaksi, toisen ostin kaappimme täytteeksi!

18.1.2003

Osuipa tuossa päivällä siivotessani käsiini AdoptioLastenVanhempien Info-paketti. Jäi sitten siivoaminen kesken kun ryhdyin mappia selaamaan. Kylläpä olikin mielenkiintoista luettavaa. En toki vielä sitä kaikkea kerennyt lukemaan, mutta aloitin ainakin. Silloin kun tuon tilasin joskus aikoja sitten, en lukenut sieltä juuri mitään, selasin vain läpi, kun asia ei tuntunut silloin ajankohtaiselta, siis joskus syksyllä 2001, tarkkaa ajankohtaa en muista, mutta nyt sitä lukee ihan uudella mielenkiinnolla..

21.1.2003 Takana toinen nälkäviikko ja pudotus 1,3 kg vaikka ylitinkin sallitut pisteet ihan reilusti??? No, pääasia, että suunta on alaspäin!

26.1.2003 Käytiin miehen äitiä katsomassa sairaalassa. Ei hyvältä näytä, nyt hän on jo itse luovuttanut ja syöpä on kai saanut ylivallan. Hän sanoi ihan suoraan, ettei häntä enää kiinnosta yhtään mikään. Tähän asti hän on vielä lukenut lehtiä ja katsellut telkusta uutisiakin, mutta nyt ei enää kiinnosta, kun hänelle on aivan samantekevää mitä maailmalla tapahtuu, kun hän ei täällä enää kauan ole! Mitä tuohonkin sitten sanoisi……

No me sitten miehen äidille kerrottiin näistä meidän hää- ja adoptiosuunnitelmista. Hänen ensimmäinen kommenttinsa taisi olla OHO! Suhtautuminen oli paljon positiivisempaa kuin mitä uskalsin odottaa. Kuvittelin, että miehen vanhemmille olisi tärkeämpää, että lapsi olisi nk. ”omaa lihaa ja verta”, jotta sitten tila pysyisi suvussa. No, miehen isälle emme vielä ole kertoneet, katsotaan mitä sieltä suunnasta tulee. Paljon ei ehditty keskustella asiasta kun miehen sisko tuli paikalle lapsineen.

28.1.2003 Hitsi soikoon! En ehtinyt punnitukseen ollenkaan. Toisaalta, nyt on sitten viikko armonaikaa, kun tuli viikonloppuna vähän juhlittua, oli perjantaina teatteri-ilta työporukan kanssa ja tietysti illan päätteeksi syömään ja vielä jatkoille ja kuohuviiniä kitaan…Lauantaina oli pöytäjuhlat, ja tietysti piti kuohuviiniä nautiskella sielläkin.

30.1.2003 Mieheni sisko soitteli ja kertoi äitinsä kuulumisia. Minä sitten kysyin, että kertoiko hänen äitinsä mitään meidän suunnitelmista, ja oli kuulemma kertonut. Olivat sitten jääneet pohtimaan, että koti- vai ulkomailta. Kuulolla olivat siis myös lapset, joista nuorempi oli sitten heti kotiin päästyään kertonut asiasta myös isälleen ja enolleen. No, säästyypähän meiltä kertomisen vaiva J

2.2.2003 Tänään sitten kerrottiin hää- ja adoptioaikeistamme minun äidilleni. Kommentti oli jotain että ”ai kauhia” en muista ihan sanatarkasti. Hän ei kuitenkaan sanonut tuota mitenkään negatiivisessa mielessä, se oli vain hänen tapansa kommentoida jotain. Kysyi sitten että tumma vai vaalea? Vastasimme, että kotimaasta, eli siis vaalea. Ilmeisesti hän on jossain vaiheessa jossain yhteydessä tutustunut myös adoptioon, sillä hän tiesi, että Suomessa on vain yksi ”putiikki”, joka välittää kotimaisia adoptiolapsia. Kyseli myös että koska me aiotaan mennä naimisiin ja pidetäänkö isommatkin juhlat? Kerroimme että juuri matkalla päätimme, että mennään nyt aamenille ihan vaan hissukseen ja pidetään pippalot sitten myöhemmin paremmin sopivana ajankohtana. Olimme nimittäin juuri tulossa sairaalasta miehen äitiä katsomasta ja ei hyvältä näytä. Vielä kaksi kertaa sädehoitoa ja sitten saattohoitoon…..

4.2.2003 Punnituksen tulos vaivaiset -300 grammaa…. Blääh…..

5.2.2003 Olipa sitten taas koulutuspäivä ja käytin tilannetta hyväkseni, pääsin päivän päätteeksi ihan yksikseni kauppaan…. Ja ostin sitten vähän lehtiä.; Vauvalehti, KaksPlus ja 9 kuukautta. Kaikissa oli joku mielenkiintoinen aihe, joten ostin sitten ne kaikki…. Vielä en ole kerennyt lukemaan…

6.2.2003 Käytiin sitten kirkkoherranvirastossa nk. ”hakemassa kuulutukset”. Joupa jou, mitähän nimeä sitä sitten alkais käyttämään???

8.2.2003 Nyt se on sitten päätetty…. Van enpäs paljastakaan ihan vielä….

9.-14.2.2003 Nyt on sitten jo hääpäivä sovittu, kirkko ja juhlapaikka varattu, kampaaja ja orkesteri on myös varattu, pitopalvelu pitää sitten varatakin heti maanantaina. Vieraslistakin alkaa olla valmiina, tosin sitähän on muokattu jo varmaan puolisen vuotta. Päivää en taidakaan vielä julkistaa täällä, tiedän nimittäin että työtovereistani ne, jotka meidän tilanteestamme tietävät, lukevat näitä sivuja. Pidetään jännitystä yllä. Enhän ole inhottava?? Niin, se ajatus hiljaisista häistä on nyt unohdettu ja järkätään oikein kunnon bileet!!

Tiistaisen punnituksen tulos oli -900 g!! Ihan kohtalainen tulos kun kerran olen kuitenkin pisteeni ylittänyt. Eihän ne sallitut pisteet ainakaan mulla riitä mihinkään!!

15.2.2003 Käytiin yhden tuttavapariskunnan häissä vähän katsomassa mallia J Syötyäkin tuli siihen tahtiin, että Painonvartijoiden pistelaskut saan unohtaa vähäksi aikaa, vaikkakin, aika kevyesti söin kun ei muitakaan mahdollisuuksia oikein ollut, kun ei ollut erikseen mitään gluteenittomia…..

16.2.2003 Kävin Tupperware -kutsuilla. Ostin sitten meidän tulevalle lapselle 2 settiä Tupperin aterimia, lisäksi sain ostaa jo myynnistä poistuneet Tiwi-lautaset, syvä ja matala sekä Tiwi nokkamukin. Tuttipullon voin sitten hankkia myöhemmin, koskapa se näkyi olevan myös uudessa kuvastossa. Noin yleisesti ottaen rahaa paloi kyllä sen verran, ettei parane isännälle kertoa…. Niin ja kummitytölle ostin Barbie-astioita tupaantuliaislahjaksi, kun hänen oma huoneensa tässä jonain päivänä valmistuu.

Ke 19.2.2003 Käytiin miehen äitiä katsomassa. Nyt on jo loppu lähellä, ei voi mitään. Enää hän ei jaksanut edes pitää silmiään auki, eikä edes saanut sanotuksi mitään. Enpä saanut sitten minäkään sanotuksi mitään. En kerta kaikkiaan voinut suutani aukaista, kun sitten olisin kuitenkin ruvennut ulvomaan…

Pe 21.2.2003 Anoppi ei sitten enää tätä aamua nähnyt….

27.2 2003 Miehen veljen avovaimo synnytti tänään pojan. Hivenen kyllä olen kateellinen….

8.3.2003 Nyt on anoppi siirtynyt pilven reunalle istuskelemaan. Hautajaiset oli tänään. Ei tässä oikein ole nyt jaksanut ajatuksiaan kirjoitella, ja toisaalta, ajatukset on kyllä olleet enemmän anopin kuolemassa ja hautajaisissa kuin adoptiossa tai omissa häissä. Toki hääasioitakin on ollut pakko ajatella ja tehdä, että saisi kaiken ajallaan valmiiksi mutta kuitenkin….

29.3.2003 Polttaripäivä!!

30.3.2003 Oli miehen veljenpojan ristiäiset. He muuten eivät ole meille vielä tähän päivään mennessä kertoneet, että heille on "tulossa" lapsi.... hmmph.... appiukolta se kuultiin ja hänkin sanoi meille, että hän ei sitten ole kertonut, jos joku kysyy..... aarghh!!!

Ristiäisistä muuten: Luulin jo selviäväni siitä, mutta elämä yllättää.... kun pappi puhui jotain että miten jokainen vieras ihminen löytää lapsesta jotain mitkä on äidin piirteitä ja mitkä isän piirteitä ja kun sitten ajattelin, että mitähän pappi meille sanois vastaavassa kohdassa niin sitten tuli itku....

7.-11.4.2003 Häiden valmistelu -loma. Hääkarkit ja riisipussit koreineen on jo valmiina, mutta kutakuinkin kaikki muu puuttuu…. Onneksi mulla on ollut yksi hyvä ystävä apuna hääjärjestelyissä. Ilman hänen apuaan ja innokasta suunnitteluaan tuskin olisin selvinnyt. KIITOS KATRI!!

Auton koristelut ovat olleet suunniteltuna jo jonkin aikaa, mutta vasta viime viikolla ne suunniteltiin loppuun asti ja aloitettiin valmistus. Ne olikin sitten lopulta aika äkkiä tehty. Pitääpä katsoa, josko löytyisi tännekin sopiva kuva, kunhan nyt ensin saadaan kuvat kehitettyä.

Kirkon koristelukin oli kinkkinen juttu, mutta lopulta siitäkin selvittiin hyvin yksinkertaisesti. Ostin pieniä kullan värisiä kakkupaperisydämiä ja niihin kiinnitin nitojalla vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä pieniä ”lastunauhasta” taiteltuja rusetteja ja jokaiseen vielä pieni punainen ruusu keskelle. Ne eivät olleet kovin näkyviä, mutta onpahan ainakin jotain. Ne sitten kiinnitettiin penkkien päätyihin sinitarralla.

Talon koristelu sitten aiheuttikin jo enemmän päänvaivaa, ja kun muuta ei keksitty, niin tehtiin sitten niitä samoja sydän-rusetti-ruusu-juttuja kuin kirkkoonkin. Niitä sitten kiinniteltiin seinille vähän joka puolelle. Katri hankki vanhoja maitotonkkia ja männynoksia, Päivi puolestaan oli kerännyt koivunoksia sisälle lämpimään jo aiemmin. Lisäksi Päivi oli kylvänyt vehnänsiemeniä kertakäyttölautasille ja sitten Päivi kääräisi ne lautaset vaaleanpunaisiin ja vaaleansinisiin silkkipapereihin ja koristeli kukin ja pääsiäistipusin. KIITOS PÄIVI!!

Itse ostin vaaleansinisiä laseja ja niihin kynttilät. Jokaisessa pöydässä olikin sitten yksi kylvös ja yksi kynttilälasi.

Morsiusparin pöytään ripustettiin sivuille pinkin värinen tylli ja kiinnitys kohtiin pienet kynttilämansetit. Pöydän alle laitettiin pinkin-valkoisen raidallinen matto ja istuimina olivat tätini työtoverilta lainatut rottinkituolit + tietysti 2 samanlaista vierastuolia. Taustalle väreihin sopiva seinävaate.

5.4.2003 Oli isännän polttaripäivä!

8.4.2003 Punnitusten yhteistulos eli painonpudotus tähän asti - 6,5 kg.

11.4.2003 Perjantai-iltana päästiin sitten talolle koristelemaan ja sitä ennen käytiin kirkossa harjoituksissa. Kaitpa se siitä….

12.4.2003 Meidän HÄÄPÄIVÄmme!!

14.4.2003 Häät on nyt sitten onnellisesti ohi! Kaikki meni oikeastaan ihan hyvin. Kirkossa kaikki sujui ihan ok. Ainut hassu juttu oli kun tultiin kirkosta ulos, ja mentiin piiloon urkuparven rappusille. Ensin sieltä ovesta tuli ulos vauhdilla meidän laulaja, (lauloi muuten tosi kauniin kappaleen kirkossa). No kun hän oli mennyt, päätettiin että istutaan siihen rappusille. Sitten ajateltiin ottaa pienet rohkaisut isännän taskumatista…. Isännällä oli vihkiraamattu siinä polvilla kun hän aukaisi sitä taskumattia ja kas… kanttori tulla pöllähti sieltä ovesta. Isäntä lykkäsi raamatun mun käteen ja nousi sitten seisomaan sitä aukaistua putelia kätkien, että kanttori pääsis ohi. Kanttori totesikin ettei hän mene, hän tulee viimeisenä ja varmistaa, että me päästään turvallisesti alas. Hupsista! No ei siinä sitten auttanut muu kuin paljastaa se puteli kanttorille, hän ei kylläkään suostunut ottamaan huikkaa, mutta me sitten otettiin molemmat… Päästiinhän me sitten sieltä alas ja ulos riisisateeseen. Riisiä kyllä oli sitten korvatkin täynnä… Lähdettiin sitten kirkon edestä Mersukyydillä menemään ja karkuun ”ottovanhempieni” luokse. Pihalla kun kumarruin, niin totesin, että rintsikoista taisi tulla riisit ainakin yhteen aamupuuroon…. Talolle mentiin sitten vasta kun kaikki vieraat olivat jo löytäneet oman paikkansa.

Muutenkin meni nappiin koko juttu. En ollut uskoa kaikkea todeksi. Hääkarkeissa nimittäin oli lauseina pätkiä Raamatusta (Ensimmäinen kirje Korinttolaisille 13: 4-7) Elikkä siis ”Rakkaus on pitkämielinen jne… ”. Kirkossa pappi luki Raamatusta saman kohdan ja sitten meidän laulaja lauloi meille kirkossa yllätyskappaleen joka sekin kertoi rakkaudesta!!

Myös kappale jonka hän lauloi meidän saapuessamme juhlapaikalle oli minulle yllätys. Saavuimme nimittäin talolle orkesterin soittaessa kappaletta jossa lauletaan että ”…kuljemme yhdessä ain…”. En muista kappaleen nimeä, mutta se on kuitenkin ollut mun lempikappaleeni ihan pikkutyttönä. Miten voikin olla niin hyvä tuuri!!

Muuten illan ohjelma noudatteli tuttua kaavaa: ruokailu, häävalssi, tanssia kahvia ja välillä ohjelmaa…

Heti ruokailun jälkeen tuotiin salin perälle Boolitonkka.

Häävalssina meillä oli Vastaus. Valitsin sen sanoituksen perusteella, se oli kuin meille tehty, kun lauletaan suunnilleen että olen etsinyt vastausta joka puolelta, mutta vasta Sinusta sen löysin tai jotain sinne päin, en muista ihan tarkasti, muistan vaan että aihe oli just passeli.

Ja tietysti häävalssin aikana kummisetäni rikkoi lasin peltiämpäriin, niin kuin tapoihin kuuluu.

Lapsuudenajan Lintukerhon jäsenet muistivat näissäkin häissä perustajajäsentään. Eihän meitä kerhossa ollutkaan kuin 3 ja kaikki olimme nk. Perustajajäseniä. Sain kirjan Suomen Linnut ja tyhjän vihon, johon voin sitten havaintojani kirjata. Tietysti luovutustilanteessa vähän muisteltiin menneitä.

Sitten oli tietysti morsiamen ryöstö! Meidän isäntä kun osti viime kesänä moottoripyörän, niin siitä ajatus varmaankin oli lähtenyt. Nimittäin 7 miestä ryntäsi yllättäen saliin, kaikilla luonnollisesti tummat housut (puvun housut) ja sitten jokaisella oli musta nahkatakki ja kypärä päässä ja sitten meikä kannettiin ulos...

Tuore aviomies joutui sitten keräämään lunnaita, piti löytää mm. aurinkolasit, pinssi, alushousut ja rintaliivit ja oli jotain muutakin pientä, hiusneula taisi olla yksi…niin ja vispilä. Laulamaankin koittivat suostutella, mutta onneksi mieheni oli sen verran selvin päin, että ymmärsi kieltäytyä.

Kun minut sitten palautettiin niin silmät sidottiin, ja piti kävellä krokotiilin yli… sinällään harmi juttu, että temppu oli minulle ennestään tuttu, mutta vierailla oli kuulemma ollut äärettömän hauskaa. Minun piti siis kävellä krokotiilin yli, joka siinä vaiheessa oli mattorulla. Kun sitten olin krokon ylittänyt, mattorulla vietiin pois, ja kun multa saatiin siteet silmillä, niin mattorullan paikalla makasi työtoverini, meidän maaseutuasiamies!!

Viimeisin leikki oli kun nimettiin 12 tuttua/ystävää/sukulaista joista sitten sillä perinteisellä tuolileikkisysteemillä (yksi tuoli vähemmän kuin ihmisiä ja sitten istutaan kun musiikki loppuu) valittiin yksi kerrallaan, joka sai sitten tehtävän, yksi tehtävä/kk tästä vuoden eteenpäin. Seuraavassa lista jossa ensin ajankohta ja sitten kenelle tehtävä lankesi ja lopuksi itse tehtävä:

2003

Toukokuu; Lintukerhon perustajatoveri Paavo; Vie nuorelle parille simaa ja tippaleipiä

Kesäkuu; Työtoverini Maija; Muista juhannuksena vihdalla ja makkaralla

Heinäkuu; Hääjärjestelyavustajani Katri; Heinätöihin, oma hanko mukaan

Elokuu; Isännän ystävä Kari; Auta elonkorjuussa esim. marjoja poimimalla

Syyskuu; Isännän sisko Aila; Tehkää yhdessä sieniretki

Lokakuu; Työtoverini Krokotiili Into, Vie morsiuspari raveihin

Marraskuu; Serkkuni Mari; Menkää yhdessä elokuviin, teatteriin tmv.

Joulukuu; Isännän ystävä Pauli; Vie joulupipareita

2004

Tammikuu; Isännän ystävä Jyrki; Järjestä keilailta

Helmikuu; Isännän serkku Anne; Vie morsiuspari laskiaisliu’uille

Maaliskuu; Hääjärjestelyavustaja Timo; Halkohommia, tee talven takkapuut moriusparille

Huhtikuu; Isänän sisarenmies Pekka; Auta ikkunanpesussa

Tämän leikin jälkeen me sitten poistuimmekin paikalta.

Talolta poistuessamme me rikoimme myös kaksi lasia samaiseen peltiämpäriin, niin kuin tappoihin kuuluu.

Kotimatkalla poikettiin vielä paikallisessa, ainoassa sellaisessa, ravintolassa parilla paukulla ja sitten kotiin….

Kaikki meni siis illan aikana oikein hyvin, ei mitään huomattavia kommelluksia. Sunnuntaina kun menimme auton takaloodaa siivoomaan, niin koettiin kyllä pieni järkytys. Siellä nimittäin oli edelleen meidän ruoka/kahvipöydän kukka-asetelma, kukaan ei ollut huomannut kantaa sitä sisälle, ja nyt se sitten koristaa meidän olohuoneen kirjahyllyä.

Onneksi muuten tuli palkattua kunnon kuvaaja, että saadaan kunnollinen Häävideo! Ja kyllä se kuvaaja juoksikin meidän perässä, ihan koko ajan. Kun mentiin välillä ulos tuulettumaan, niin kuvaaja tuli perässä ja kun mentiin eteisen naulakoille paukuille miehen työtovereiden ”salkulle” niin taas oli kuvaaja perässä. Ihan kiva, että saadaan kaikki videolle. Me teetetään myös DVD, koska se säilyy paremmin, kun taas videonauha kuluu.

15.4.2003 Kummitytön synttärit. Ne Barbi-astiat menikin nyt sitten jo synttärilahjaksi. Nytkään ei ole kauheesti aikaa runoilla, kun huomenna on se kotikäynti ja meillä on edelleen kotitehtävät tekemättä ja kämppääkin tarttis vielä rempan jäljiltä siivoilla. Niin siis meillähän tehtiin lattiaremonttikin vielä siinä hääkiireiden keskellä… kyllä on muuten edelleen kämppä sekaisin, kun kamoja jouduttiin roudaamaan huoneesta toiseen…

16.4.2003 KOTIKÄYNTIPÄIVÄ. Kämppä vieläkin sekaisin, mutta ei voi mitään. On tämä sentään asuttavassa kunnossa jo vaikka yksi sohva onkin vielä tuossa käytävällä ja tavaroita on pahvilaatikoissa ja matkalaukuissa.

Videokuvaajamme soitti ennen puolta päivää, että nyt ne Videot ja DVD olis valmiina, täytyy koittaa päästä iltapäivästä hakemaan.

Takaisin etusivulle