Syyskuussa 2001 pääsimme Väestöliiton luovutettujen munasolujen jonoon Jono vain on noin 1,5 -2 vuotta!!! Ei auta muu kuin odottaa.... ellei sitten löydä jostakin omaa luovuttajaa, eli siis jotakuta, joka suostuu luovuttamaan omia munasolujaan suoraan meille... sitten pääsisi jonon ohi.... mistäs sitä nyt, kun ei ole siskojakaan....

Lokakuussa 2001 soitin AVA-klinikalle, luovutusjono on noin 4 kk eli huomattavasti lyhyempi kuin Väestöliitossa.

Marraskuussa 2001 löysimme kuin löysimmekin oman luovuttajan! Enää piti vain päättää viemmekö luovuttajamme Väestöliittoon vai AVA:lle? Päädyimme AVA:an, koska silloin jonopaikkamme Väestöliitossa säilyy ja jos oma luovuttajamme ei suostu leikkiin toista kertaa, niin pääsemme sitten jossain vaiheessa sinne hoitoon. Päädyimme AVA:an siitäkin huolimatta, että AVA:lla hoito tulisi maksamaan 17 000 - 20 000 mk kun Väestöliitossa olisi selvinnyt 11 000 mk:lla (Lopulta hoito tuli maksamaan 24 000 markkaa ja risat!!). Kävimme klinikalla yhdessä luovuttajan kanssa. Hoito aloitettiin sitten heti seuraavasta kierrosta. Kaikki meni muuten hyvin, mutta raskautta hoidolla ei saatu aikaan.

Rauhaiseloa.... huhtikuussa eka adoptioneuvonta.....pakkasukot saa nyt odottaa...

05/02 Kävimme miehen kanssa VL:ssa kromosomitesteissä. Päätin, että jos kromosomeissa ei ole vikaa haluan vielä kokeilla kerran omilla soluilla ja kaikilla "herkuilla". Herkuilla tarkoitan sitä, että alkioita viljellään blastokystaksi asti, siis noin 5 vrk, jolloin alkio on valmis kiinnittymään kohtuun. Sittenpä nähdään ovatko alkiot edes elossa enää.... ja haluaisin myös kokeilla alkionkuorenavausta, jos siitä vaikka olisi apua alkioiden kiinnittymiseen.

06/02 Sovin Väestöliiton kanssa, että hoito toteutetaan syksyllä, todennäköisesti syyskuussa.

Olin myös kuullut, että Keliakia saattaa aiheuttaa lapsettomuutta. Kyselin asiasta Väestöliiton lääkäriltä ja pyysin päästä heille Keliakia-kokeeseen, mutta hän totesi vain, ettei keliakia voi olla meillä syynä ja ettei sitä kannata edes tutkia! Mistäs hän sen voi tietää, kun keliakiasta ei muutenkaan tiedetä mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Ruinasin sitten Keliakiakokeen terveyskeskuksesta, ja kuinka ollakaan, keliakia-arvo oli koholla. Se ei vielä tarkoita sitä, että minulla olisi keliakia, mutta se on hyvin paljon mahdollista! En halua hoitoon ennen kuin tämä keliakia-juttu on tutkittu loppuun asti. Mahalaukun tähystys olisi tehtävä diagnoosin selvittämiseksi, mutta sitähän ei minulle tehdä valveilla ollessa. Lääkärini on nyt kesälomalla, joten ei auta kuin odottaa. Hoitoakin pitää ehkä siirtää, että ehdin olla muutaman kk:n ennen hoitoa gluteenittomalla ruokavaliolla. Joka tapauksessa gluteeniton ruokavalio, sillä keliakia saattaa olla täysin oireeton, voi olla että se ei näy edes ohutsuolen limakalvolta otetussa näytteessä, mutta silti hlöllä voi olla keliakia. Vatsavaivojahan minulla on ollut jo vuosia, eikä niihin ole löydetty mitää muutakaan syytä...

07/02 Kun aloin puhua hoidosta miehelleni, hän ilmoitti ettei enää luovuta yhtään siittiötä käytettäväksi kalliissa hoidoissa! Kun kysyin, että mitä sitten, adoptioonko? Hän vastasi, että Kyllä. Kun kysyin, että ulko- vai kotimainen? Hän vastasi, että Nopein! Joten se siitä sitten. Pakkasukot käytetään pois jossain vaiheessa, mutta sitten hoidot ovat ohi.

Itse asiassa, kun olen tässä seurannut muiden lapsettomien onnistuneita hoitoja, niin on jäänyt mieleeni kauhukuva raskaudesta. Kun ensin saa siihen perhanan tikkuun ne kaksi viivaa, niin sitten pitää kauhusta kankeana odotella kaksi viikkoa, että pääsee ultraan ja nähdään, onko sikiö/t tallella ja elossa. Jos ne ovat elossa, niin sitten odotellaan niskapussi-ultraa, taas pelonsekaisin tuntein. Jos niskaturvotusta on liikaa, lapsella voi olla Downin Syndrooma... mitä sitten jos niin kävisikin...voisinko päättää raskauden jota niin kauan ja hartaasti on toivottu?? Hirvittää ajatellakaan!!!

Niinpä siirrymme nyt adoptioon.

Täytyy myöntää, että nyt minä toivon hartaasti, etteivät alkiot kiinnittyisi!