Lähdettiin sitten taas kesken päivän töistä ja ajeltiin Hesan suuntaan. Päästiinpä kokeilemaan uutta moottoritietä. Vähän lyhykäiseltä tuo pätkä tosin tuntui eli osa jouduttiin ajamaan vanhaa ykköstietä. No eipä tuo mitään, mutta olipa hauska matka, meillä oli molemmilla naurussa pitelemistä sen jälkeen, kun meikä tiiviisti luki karttaa, että missä asti sitä mahdetaan jo olla: Kesken kartan luvun huomasin, että isäntä lähti ohittamaan rekkaa. Katsahdin vaan ylöspäin ja keskityin karttaan. Yhtäkkiä tajusin, että isäntä vaan lisää kaasua, ja kun katsoin uudelleen, niin oli menossa vielä siitä toisestakin rekasta ohi. Minä siinä sitten huutamaan kuin mielipuoli, että oletko hullu, et millään ehdi molemmista ohi, kun sieltä on tulossa auto vastaan ja toinen eikun kaasuttelee vaan….. no kun kauhulla odotin kohtaamista, niin sitten pääsi suustani, että ”ai jaa, me ollaankin jo moottoritiellä”. Hitsi! Koko loppumatkan, aina kun lähti jostain autosta ohi, niin naureskellen kysy multa, että ”onkos taas vastaantulijoita?” Ja sama jatkui vielä paluumatkallakin muuten, mutta kyllä todella hihittelin itsekin itselleni vielä koko paluumatkan.
Hesan päässä sitten sekoiltiin, kun siellä oli niitä yksisuuntaisia katuja niin paljon ja aina väärään suuntaa, mutta päästiin kuin päästiinkin perille ja löydettiin jopa parkkipaikkakin ihan suht läheltä.
Hetken odottelimme siinä aulassa ja sitten sossumme jo tulikin meitä noutamaan. Yhtä mukavana kuin ennekin J
Alkuun kerrottiin
vaihdettiin kuulumisia:
Ø Tänä vuonna on adoptioon tullut Hesan Pelan alueella vain 7 vauvaa ja lisää ei enää ehdi tulla. Vuoden saldo jää siis tähän. Nyt neuvontaa aloittaville perheille kerrotaan että odotusaika olisi suunnilleen 3-5 vuotta. Jälkiehkäisypillerit ovat siis tehneet tehtävänsä. Silloin tällöin kuitenkin aina jollekin käy niin, yleensä nuorille tytöille, etteivät edes tajua voivansa olla raskaana ja tila havaitaan vasta kun on jo liian myöhäistä. Adoptiot siis tuskin kokonaan loppuvat, mutta suunta on alaspäin.
Ø Vuoden 2003 vauvoista 6 oli täysin terveitä, ja yhdellä oli FAE
Ø Adoptioon tulee kuulemma yleensä hieman enemmän poikia kuin tyttöjä, no sehän sopii meille, kun mies toivoo poikaa.
Ø Kelan päätös karsia lasten pitkiä terapioita varmasti tuottaa vastaisuudessa vaikeuksia adoptioperheille.
Ø Meitä myös ”varoitettiin” ettei odotusta saa laittaa painamaan mieltä, koska se on henkisesti niin raskasta. Eli siis ettei hankintoja kannata kauheasti tehdä, niitä kyllä ehtii sitten puhelun saatuaan.
Keskusteltiin sitten
niistä meidän kotitehtävistä.
Mm., että onko meille tullut riitoja kasvatusmetodeista, kun niitä silloin mietimme, mutta ei ollut. Itse asiassa me taidettiin riidellä niistä jo silloin, kun hauva-vauvaamme kasvatimme. Sävelet kun on kuitenkin suunnilleen samat.
Noin yleensä meille kerrottiin seuraavia asioita:
Ø että isän tehtävä on opettaa lasta rohkeammaksi (nostelee, keinuttelee jne.)
Ø Ei voi olla henkisesti lähellä toista ihmistä jos ei uskalla koskettaa sitä toista.
Ø Kukaan ei aseta kasvatusmetodeja kyseenalaisiksi silloin, jos lapsia tulee ihan tuosta vaan.
Ø Adoptioperhe on aina jollain tavalla julkinen: tiedetään ja arvostellaan.
Ø Adoptiovanhempikin saa suuttua ja saa huutaa. Kun väsyy saa sanoa, että on vihainen. KOSKAAN ei lapselle saa vahingossakaan sanoa, että toivoo, ettei lasta olisikaan!!
Ø Alku aina hankalaa, myös lapsen kanssa. Vastuu on raskas kantaa ja lapsi sitoo koko loppuiäksi.
Ø Lapsen tuloon liittyy aina ristiriitaisia tunteita, oli sitten kyse adoptiosta tai biolapsesta. Jopa hormonitoiminta saattaa muuttua.
Ø Mies saattaa pelästyä ja paeta.
Ø Pitää muistaa, että lapset tutkii ja kaikki nappulat kiinnostaa kovasti.
Ø Mun oma äitisuhteeni askarrutti tätiä kovasti, eli onko asiasta puhuttu. Olenko minä katkera äidilleni, jne. Hän suositteli lämpimästi keskustelua äitini kanssa. Äidilleni olisi kuulemma varmasti hyväksi, jos hän kuulisi suoraan minulta, etten ole hänelle katkera, enkä syytä häntä mistään. No aika näyttää keskustellaanko….. En ole muuten koskaan tullut edes ajatelleeksi, että äitini saattaa syyttää itseään siitä, että on tavallaan hylännyt minut silloin aikoinaan, kun on luovuttanut lapsensa huoltajuuden toisille, vaikkakin omille vanhemmilleen.
Ø Nyt me sitten jäädään valmiina perheenä odottelemaan iloisia uutisia.
Ø Jos pitkittyy yli vuoden niin sitten tavataan uudelleen, muuten voidaan pitää yhteyttä vaikka sähköpostilla.
KUN SITTEN VAUVA TULEE:
Ø Arvio oli että vuoden 2004 aikana!!
Ø Ensin saadaan taustatiedot ja terveystiedot ja sitten voi hakea lapsen kotiin.
Ø Perustarvikkeet on oltava valmiina; vaatteita, sänky ja turvaistuin vauvan hakumatkalle jne…
Ø Vaatteista kuulemma yleensä kannattaa hankkia kokoa 60, sillä jostain syystä adoptiovauvat ovat vähän pienempikokoisia kuin nk. toivotut lapset.
Ø Neuvolaan voi käydä tutustumassa etukäteen.
Ø Kun sitten vauva tulee, niin ensin vahvistetaan adoptio ja vasta sitten kastetaan.