4.8.2004
Tänään oli saunailta perheille kuntamme rantasaunalla ja sielläkin
kävin Pojan kanssa. Yksi ihminen siellä kun tuli siihen luoksemme, katseli
hetken aikaa ympärilleen, ja kun ei nähnyt ”ketään tuntematonta” joka olisi sopinut
lapsen äidiksi, kysyi sitten, että ”kenen tämä on?” Vastasin, että meidän, ja
muutama muukin taisi sanoa että ”Therezzan”. Tälle hlölle se ei kuitenkaan
mennyt nk. jakeluun asti vaan hän toisti saman kysymyksen varmaan ainakin 5
kertaa ja joka kerta sai saman vastauksen…. Kukaan ei vaan siinä hötäkässä
kerennyt hänelle selittämään mitään, ja sitten hän luovutti… taisi sitten joku
jossain keretä selittämään J itse asiassa aika huvittava tilanne.
Kotiin kun kerkesin, kannoin Pojan sisälle olohuoneen lattialle
peiton päälle ja lähdin sitten autosta hakemaan hoitolaukkua. Kun tulin
takaisin, katsoin hetken epäuskoisena, että noin päinkö Pojan laitoin
lattialle?? Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että enkä, selälleen
laitoin ja nyt poika oli vatsallaan!! Ja sitten eikun käänsin selälleen, että
näen miten se tapahtui ja hain kiireesti digikameramme että saan muutaman
kuvankin. JES!! Poika teki sen, kääntyi vatsalleen vasemman kyljen kautta!!
9.8.2004
Kylläpä aika rientää ja poika kasvaa kovaa vauhtia!! Oma
mittaukseni tänään oli pituutta noin
30.8.2004
Eipä ole tullut vähään aikaan taas kirjoiteltuakaan…vipinää
riittää…. mutta tänään oli aika suuri päivä: tuli Pelalta kirjattu kirje!
Siinä oli sitten kaikki käräjäoikeuteen toimitettavat paperit ja
toimintaohjeet mukana.
Minä se itkin papereita lukiessani, kun siinähän oli lausuntoja
meistä, ja niin kauniisti kirjoitettuna....
Huomenna sitten viemme paperit käräjäoikeuteen ja sitten ootellaan
josko kävis tuuri ja päätös tulis viikossa.
Huomenna pitää myös soitella seurakuntaan, että miten pian
onnistuisi ristiäisten järjestäminen… ihanaa!!!
1.9.2004
Tänään Poika kääntyi ekan kerran vatsalleen oikean kyljen kautta.
Täälläpäin ollut puhetta karhuista, ja minäkin sitten eräänä yönä
näin unta, että karhu tuli meidän pihaan kun olin ulkona, ja tunki sitten vielä
perässäni sisäänkin. Luulin tämän johtuneen noista puheista, mutta eräs
ystäväni sanoi, että karhu unessa merkitsee äitiyttä!!
Ehkäpä näin todellakin on….
5.9.2004
No eipä olleet kummoisetkaan messut ne Baby-Boom messut Turussa…..
vain yksi halli ja sielläkin tosi harvassa yhtään mitään. Ostin sentään 4
bodya, isompia siis että sopii sitten myöhemmin.
7.9.2004
Heh, tänään soitti seurakunnasta joku, joka ihmetteli, että kun
heille ei ole tullut mitään ilmoitusta lapsen syntymästä, että koska tämä lapsi
on syntynyt?? Minä sitten vaan vastasin kysymykseen, että maaliskuussa. Voin
hyvin kuvitella, miten sillä ihmisellä leuka loksahti; ?!maaliskuussa!? Sitten
lisäsin, että taitaa olla syynä se, että lapsi on tullut perheeseen adoption
kautta. Hän siellä sitten huokaisi helpotuksesta, että ”sehän selvittääkin
sitten koko asian”. Hän kun oli luullut kadottaneensa ko. ilmoituksen J
Hih, naurattaa vieläkin. En silloin soittaessani maininnut
adoptiosta mitään, kun ajattelin, ettei sillä ole tässä vaiheessa mitään
merkitystä….
8.9.-16.9.2004
Ristiäisten suunnittelua ja kummien pohdintaa…..Lopulta päädyimme
siihen, että Pojalla tulee olemaan 5 kummia. Jo aiemmin mainitsemani kaksi
pariskuntaa, eli otto-siskoni miehensä kanssa ja mieheni sisko ja hänen
miehensä. Ja jotta meidän ei tarvitse kumpaakaan näistä pariskunnista laittaa
minkäänlaiseen arvojärjestykseen valitsemalla heistä joku sylikummiksi,
päätimme, että miehen siskon tyttöä pyydetään sylikummiksi (Hänen ensimmäinen
kummiutensa).
Ristiäisiin valmistin itse kutsukortit; sinisiä korttipohjia,
joihin liimasin sinisen silkkirusetin yläreunaan ja pienen lasitähden sen
viereen. Alareunaan liimasin Tiimarin puiset kuviot; pupun ja nallen. Sitten
tulostin väritulostimella valkoiselle paperille sinisellä fontilla seuraavan
tekstin:
TERVETULOA
POJAN
KASTEJUHLAAN
Hxxxxxxn Lxxxxxxlle
Su 26.9.2004 klo 13
17.9.2004
Pappi kävi meillä kotona keskustelemassa ristiäisistä. Hän oli
kovasti kiinnostunut adoptiosta, kun oli ensimmäinen kerta kun tulee vastaan
adoptoitu lapsi. Hän on mukana jossain semmoisessa projektissa/ryhmän vetäjänä,
jossa on lapsensa kuolemalle menettäneitä, joten ammatillistakin kiinnostusta
riitti erilaisesta lapsen menettämisestä. Pitkään keskusteltiinkin sitten
lapsettomuudesta ja lapsettomuuden tuskasta ja tietysti adoptiosta yleensä.
Minua kyllä itketti melkein koko ajan, eikä hänkään täältä ihan kuivin silmin
lähtenyt. Hän siinä jossain vaiheessa sitten totesikin, että kastepäivästä
varmasti tulee meille erityisen herkkä tilaisuus. Niin kuin varmasti tuleekin.
Mulla oli just silloin
kastemekon tekeleeni levällään siinä keittiön pöydällä. Papilta sitten sainkin
idean kasteliinaan, kun hän katseli niitä kankaita siinä pöydällä ja kysäisi
sitten, että jäikö kangasta yhtään yli, että jos jäi, niin siitähän voisi
valmistaa sitten kasteliinankin (se jolla lapsen pää kuviataan). Ja niinhän
minä sitten teinkin; Samasta kankaasta kuin kastemekonkin. Eli pieni pala
satiinikangasta, johon ompelin kulmaan pienen rusetin samasta satiininauhasta
kuin kastemekon nauhat. Lisäksi kiinnitin siihen 3 valkoista satiiniruusua.
Sitten leikkasin vanhasta kuluneesta, monin kerroin taitellusta harsosta saman
kokoisen neliön ja kiinnitin sen nyt alkajaisiksi harsimalla tuon satiiniliinan
alapuolelle ja reunaan vielä pitsiä ja valmis on. Päällipuoli on siis
koristeena ja alapuoli imukykyinen.
24.9.2004
Ristiäiset on sunnuntaina ja täällä täysi tohina päällä, että sais
kämpän järjestykseen siihen mennessä. Tuota meidän kissan huonetta siivoskelin
tuossa ja kun kaappia tyhjensin, niin löysin vielä kolme vaatettakin, jotka
olen ostanut joskus. Ei mitään hajua milloin ja miltä paikkakunnalta, mutta
siellä ne vaan oli…. Olivat muuten kokoa 68, että hyvä kun löytyi nyt eikä
kuukauden päästä kun eivät enää mahtuisi päälle. Siellä oli nimittäin semmoinen
keltainen plyysipaita+valkoiset puuvillahousut, ja sitten valkoiset lapaset.
Lisäksi oli 56 senttinen body, joka ei olis kyllä alkuunkaan mahtunut päälle,
joten sen vippasin heti suoraan Pojan muistojen laatikkoon (=äitiyspakkauksen
laatikko).
26.9.2004
Ristiäiset on sitten onnellisesti ohi. Kiirettä riitti koko päivän.
Klo 13 oli kastetilaisuus jossa 22 hlöä yhteensä. Klo 16 oli sitten naapurien
(9 hlöä) vuoro ja klo 19 tulivat ystävät (6 hlöä). Onneksi otto-siskoni,
otto-äitini ja minun äitini hoitivat tuon sukulaisten kahvituksen. Itselläni ei
oliskaan ollut siihen aikaa. He vielä toivat tullessaan tarjottavat.
Otto-siskoni toi piparit, miehen sisko toi pullat ja äitini toi voileivät,
kuivakakun, kasvishyytelökuutiot ja pasteijat.
Itse tilaisuus oli mielestäni todella ihana. Kuten aikaisemmin olen
kirjoittanut erään kastetilaisuuden jälkeen, että mitähän pappi sitten meillä
puhuu, kun ei voi puhua odottamisen riemusta ja syntymän ihmeestä? Luotin
pappiin, enkä siis maininnut asiasta mitään. Pappi sitten puhuikin odotuksista
ja pettymyksistä ja miten ihmismielen on vaikea ymmärtää, miksi Jumala näin
meitä odotuttaa. Mutta nyt tähän kysymykseen on saatu vastaus; Jumala oli
päättänyt, että meidän piti odottaa juuri tätä lasta, hänet oli tarkoitettu
juuri meille ja siksi me jouduimme niin pitkään odottamaan. Paljon muuta en
sitten puheesta muistakaan, kun kyyneleet valui solkenaan koko ajan… koita
siinä sitten olla kuvattavan näköinen.….
Toki täytyy myöntää, että minä aloitin itkemisen jo ennen kuin
pappi oli sanaakaan sanonut; ensimmäiset kyyneleet tulivat silmiin, kun katsoin
miten kaikki meille läheiset ihmiset asettuivat itse kukin tahoilleen
tilaisuutta varten. Alkuun laulettiin virsi 218 ”Tuomme luokse Jeesuksen
rakkaan lapsen pienoisen…..” ja tilaisuuden päätteeksi laulettiin ”Ystävä sä
Lapsien”. Ristiäiskaava oli ihan se perinteinen.
Tilaisuuden aikana Poika simahti istualleen kummitätinsä syliin. No
olipahan ainakin hiljaa…. Vaan eipä Pojalla muutenkaan ole tapana aiheetta
huutaa. Sitten laitettiin Poitsu nukkumaan päiväuniaan ja juotiin kahvit. Kun
sitten kahvit oli juotu, niin Poikakin jo heräili uniltaan. Sitten aloitettiin
kuvaaminen. Kaikista vieraista otettiin kuva Poika sylissään, siis perheittäin.
Kun kaikki tämä oli hoidettu ja kahvikupitkin tiskattu, kello olikin jo niin
paljon, että ensimmäiset vieraan ehtivät juuri ja juuri alta pois, ennen kuin
seuraavat saapuivat.
Ja kun koko rumba oli ohi, iski pojalle yhtäkkiä kauhea flunssa!
Voihan kökkö, meidän eka flunssa.
24.10.2004
Onpa taas aikaa vierähtänyt…. Juu-u.
Juuri kun poika ehti toipua tuosta flunssasta, se iski mieheeni. Ja
miehethän on tooosi sairaita…. Rasittavaa. Ja kun sitten ukko-kulta alkoi
toipua, niin pöpö iski minuun. L Että kiirutta on todella piisannut, ja kun itsekin
on ollut vielä nk. puolikuntoinen, niin eipä juuri ole sivuja tullut
päiviteltyä.
Tämä nettipäiväkirja saakin nyt sitten toimia myös Pojalle
muistokirjana. Olen niin laiska kirjoittamaan käsin, että tämä tapa miellyttää
enemmän äitiä. Toki koitan jotain jatkaa tuohon muistokirjaankin, jonka Poika
sai sijaiskodista. Ennen ristiäisiä kävin kirjakaupasta ostamassa semmoisen
vauva-kirjan, ja sitä olen kyllä täytellyt sitä mukaa kun uusia asioita on
opittu.
Viime viikolla Poika oppi istumaan jotenkuten ilman tukea. Ei
oikein vielä pysynyt istumassa muuta kuin ihan pienen hetken. Eilen sitten
alkoi jo pysyä ihan istumassakin ja sehän on nyt tosi hauskaa. Ryömitä meillä
ei edelleenkään, mutta konttausasentoon päästään kyllä ja sitten tuleekin
hirmuinen huuto, kun ei tiedä, miten siitä eteenpäin pääsisi!
4.11.2004
Huh-huijaa… koville ottaa…. Pojalle iski eilen illalla kauhea
flunssa. Jo toinen, ensimmäisestä on just nippa-nappa toivuttu… Yö vietettiin
pesuhuoneessa valuttaen kuumaa vettä suihkusta, saunaa lämmitellen ja heitellen
vettä haalealle kiukaalle, että saatiin kosteata höyryä. Itse ehdin nukkua noin
3,5 tuntia ja Poika arviolta n. 4,5 tuntia. Itsellä oli vaikeata nukkua, kun
koko ajan huolestuneena kuuntelin, että vieläkö henki kulkee??
Jokin aika sitten oli ystävien kanssa puhetta kätkytkuolemasta….
Varmaan siitä jäi kauhea pelko päälle. Yhtenä yönä melkein jo huusin ääneen;
Otin illalla harson Pojan pään päältä pois, kun oli aamulla herätessään ollut
ihan hikinen. No yöllä kun sitten heräsin ja kuulostelin, enkä kuullutkaan
Pojan hengitysääniä, nousin ylös ja menin Pojan sängyn viereen kuuntelemaan.
Edelleenkään en kuullut mitään joten päätin sitten kokeilla kädellä, että
nouseeko peitto? Käteni osui Pojan päähän. Makuuhuoneessa kun on vähän
viileämpää kuin muualla kämpässä niin Pojan ihokin tuntui suorastaan kylmältä!
Sain melkein sydänkohtauksen, kun luulin Pojan kuolleen. Kauhuissani sitten
tartuin kiinni poikaan ja koitin varovasti herätellä ja onneksi sitten
ähkäisikin, mutta minä TODELLA pelästyin!!
Olen myös nähnyt hirveitä painajaisia siitä, miten olen niin
huonosti poikaani hoitanut, että on kuollut. Kaameata!!
Onkohan kaikilla äideillä samat painajaiset, vai onko tämä nyt
meidän adoptioäitien painajainen; Pelkäämme lapsen menettämistä aivan
hirvittävästi, kun lapsen saaminen on ollut niin pitkän ja vaikean tien takana.
7.11.2004
Ni niin, nyt se pahuksen lentsu iski minuunkin. Bläääh!!!
11.11.2004
Tänään illansuussa se tapahtui!! Poika keksi miten pääsee
ryömimään!!
Ohoh - ja näköjään nousee jo itse istumaankin!
Ja sitten alkaakin tavaroiden nostelu pois pojan ulottuvilta….
Tänään käytiin Pojan kanssa isänpäivälahjoja ostamassa.
Isille haettiin semmoista mukia, jossa olisi lukenut; Maailman
paras isä, mutta ne oli loppu, joten ostettiin sitten semmoinen, jossa lukee suurin
kirjaimin ISÄN MUKI. Otto-Pappalle löydettiin semmoinen muki jossa luki;
Maailman paras isoisä. Pappalle ei ostettu mukia, kun hän ei juo kahvia mukista
vaan kupista. Siinä sitten mietinkin pääni puhki, että mitä ihmettä ostetaan.
Tiimarista sitten löysin semmoisen kuvakehyksen ja siitä sainkin ajatuksen,
että ostan sen ja tulostan itse valokuvapaperille jonkun kuvan. Kotiin
tultuamme löysinkin sitten sopivan kuvan. Se on kuva jonka otin miehestäni, kun
poika oli ekaa kertaa hänen sylissään silloin kun käytiin sijaiskodissa Poikaa
katsomassa. Siinä on nyt pappalle poika ja pojanpoika samassa kuvassa! Tosi
hieno!
Tiimarista ostin myös sinisiä taitettavia korttipohjia, puisia
keinuhevosen kuvia, puisia lumiukon kuvia, puisia poron kuvia ja hienoja hopeisia
isohkoja sydämiä. Kortteihin kiinnitin sitten jokaiseen kanteen yhden
keinuhevosen, yhden lumiukon ja yhden poron ja kirjoitin yläreunaan ISILLE
14.11.2004ja pappojen kortteihin tietysti PAPPALLE 14.11.2004. Sisälehdelle
sitten kiinnitin yhden hopeisen sydämen, Jonka yläpuolelle kirjoitin PALJON
ONNEA ja alapuolelle ISÄNPÄIVÄNÄ. Loppuun vielä T. Poika & co.
Tänään käytiin neuvolassakin;
14.11.2004 Isänpäivä
Päivä aloitettiin yhteisellä köllöttelyllä äidinja isän vuoteessa
koko perheen voimin, tosin kissa puuttui, mutta koira kyllä oli mukana.
Kun sitten nousin välillä ylös, kävin pikaisesti hakemassa isin
lahjan kaapista ja laitoin sen pöydälle hänen paikalleen. Iltapäivällä sitten
käytiin käytiin katsomassa pappoja. Otto-pappa taisi olla yllättynyt siitä,
että muistimme häntäkin. Pappa taas oli oikein iloinen saadessaan sen kuavn
pojistaan.
Ihan kiva eka isänpäivä. Että äitien päivää tässä nyt odotellaan…
tai no onhan tuo joulu tuossa välissä.
15.11.2004
Mies on keksinyt uuden leikin Pojan kanssa; pitää Poikaa sylissään
kasvot itseensä päin ja sanoo ’äiti’ ja Poika nauraa hekottaa joka kerta,
vaikka sanaa toistaisi kuinka moneen kertaan. Äiti on varmaan tosi huvittava J
Tänään muuten soittelin Kelalle, kun ei alkanut kuulua
Kela-korttia. Olivat sitä mieltä että vika on maistraatissa. Soitin sitten
maistraattiin, mutta sielläkin kaikki näytti olevan ok? Lupasivat sitten
keskenään selvittää, mistä kiikastaa ja iltapäivällä sitten Kelalta soitettiin,
että siellä oli ollut nimessä joku kirjoitusvirhe, mutta nyt lupasivat, että
kortti on tulossa.
Ja tänään käytiin Pojan kanssa katsomassa yhtä vanhaa ystävääni.
Hän kyllä kävi meillä heinäkuussa Poikaa katsomassa, mutta en silloin huomannut
mitään, tai siis en älynnyt/ehtinyt edes katsoa niin tarkkaan, mutta hän on
raskaana, ja äitiyslomakin alkaa ihan justiinsa, joten meillä tulee sitten
olemaan suunnilleen saman ikäiset lapset. Hieno juttu! Hänen vanhimmat lapsensa
(4) ovatkin jo lähes parikymppisiä, yksi jo lentänyt pesästäkin. Mutta ihanaa,
että meillä on taas samat jutut elämässä menossa; aikanaan meinaan liikuttiin
aika paljon yhdessä.
16.11.2004
Tänään Poika onnistui kiskomaan itsensä lähes seisomaan tuommoista
sitterin ylle suunniteltua lelua vasten (sitteri tosin on hyllytetty jo pari
viikkoa sitten). Pääsi ihan hyvin semmoiseen etukenoon, ja sitten alkoikin taas
hirmuinen huuto, kun ei oikein päässyt/uskaltanut mennä mihinkään suuntaan.
Vahinko vaan, ettei osunut kamera käteen just sillloin.
17.11.2004
Do dii!!
Tänään keksittiin konttauksen jujut! Nyt onkin sitten kiirettä
pitänyt, niin äidillä kuin Pojallakin J
Kirjahyllyn 2 alinta hyllyä on jo tyhjennetty viikko sitten ja nyt
näyttää siltä, että pitää tyhjentää vielä kolmanneksi alin hyllykin, kun Poika pääsee
jo ylöspäinkin sen verran, että saa kolmanneltakin hyllyltä tavarat alas.
Tavarat ovat nyt pahvilaatikoissa tuossa käytävällä, mihinkähän nekin oikein
tunkisi pois näkyviltä….
20.11.2004 Lapsen oikeuksien
päivä
Ostosreissulla. Käytiin ostamassa ilmankostutin makuuhuoneeseen
(tulevia räkätauteja varten ja muutenkin) ja miehelle popcorn-kone J Ostettiin myös Pojalle hänen
eka joululahjansa; semmoinen sirkus-juna, jossa kuutiot liikkuu ja pyörii, kun
savupiipusta painaa. Lisäksi ostettiin kaksi semmoista muovista kirjaa, niissä
tosin lukee, että kylpykirja, mutta en kuitenkaan ajatellut viedä niitä
kylpyyn, vaan kattellaan niitä ihan kuivalla maalla.
Ostettiin muuten myös semmoinen liukueste kylpyammeen pohjalle, että
Poika pysyisi paremmin ammeessa istumassa ja toki hankittiin myös semmoinen
”kolhusuoja” päähän, kun alkaa tulla noita lommoja…. Siinä konttauspäähineessä
tosin oli semmoinen liukas solmittava nauha, joka oli ensinnäkin vaikea solmia
ja sitten se ei pysynyt kiinni ja siitä jäi ilkeä punainen jälki kaulaan, joten
vaihdoin siihen semmoisen
Nyt konttauskin sujuu jo näppärästi, vähän liiankin näppärästi…
ehtii mokoma joka paikkaan; mm. robotti-imuri, kissan hiekkalaatikko ja koiran
ruokakupit on nyt tosi kiinnostavia kohteita. Kuten muuten myös astianpesukone,
mikä ihme siinäkin kiinnostaa? Kekkasin tuossa eilen, että kun Poika kiitää
eteiseen, jossa tietysti on likaa lattialla ja märkääkin nyt kun on lunta
maassa, niin saan Pojan kääntymään ympäri ja palaamaan keittiöön kun avaan
astianpesukoneen luukun; käännös on välitön ja vauhti hurja kun kaveri vipeltää
konetta kohti!
Nyt on pohdittu joulun viettoa, miten ja missä. Mies oli sitä
mieltä, että kutsutaan kaikki tänne meille…. Juupa-juu… se olis sitten sama
poppoo kuin ristiäisissäkin, eli 22 hlö meille syömään ja istumaan aattoiltaa
?? Toisaalta olin sitä itsekin jo miettinyt, mutta en sitten edes ääneen
lausunut, kun ajattelin, ettei mies tykkää semmoisesta ryysiksestä. No olen jo
tehnyt kyllä lanttu- ja porkkanalaatikot valmiiksi, ja kyllä niitä sen verran on
että se koko poppoolle riittäis, mutta kuitenkin hiukka arveluttaa…
22.11.2004
Pojan kela-korttikin saapui jo!
Olihan nopeaa toimintaa, sitten lopulta, vain viikko!
23.11.2004
Ehkäpä sittenkin kutsutaan kaikki tänne meille… vuokraahan
paikallinen maatalousnaisten yhdistys pöytiä ja penkkejä ja astioitakin, joten
sen puoleen ei ole ongelmaa, tila vaan voi käydä ahtaaksi. Tänään juttelin jo
otto-siskolleni näistä joulusuunnitelmistakin, kun hän kysyi, että missä
meinataan joulua viettää. Yleensähän me ollaan oltu jouluna heillä. Tosin
jouluna 2002 oltiin miehen siskon luona kun oli miehen äidin viimeinen joulu.
Viime jouluna ei suuren surun vuoksi oltu missään, oltiin ihan vaan kotona
meidän uuden hauvan kanssa.
Mutta nyt vietetäänkin ensimmäistä lapsellista joulua tässä
talossa!
28.11.2004 I adventti
Nyt alkoi sitten joulun odotus oikein virallisesti. Ja Poika
juhlisti ensimmäistä adventtia nousemalla seisomaan sohvapöydän reunasta
vetäen. Iskä maalaa Pojan huonetta ja me lähdetään kohta Pojan kanssa ulos
laittamaan jouluvaloja. Illaksi laitetaan myös jokaiselle ikkunalle
kynttelikkö. Joulukalenterikin Pojalle on ostettuna! Vihdoinkin meilläkin
päästään viettämään oikeaa joulua! Ja siihen tulokseen olen nyt tullut, että
ainakin ehdotetaan porukoille, että tulisivat meille viettämään joulua,
katsotaan sitten miten meidän käy.
Minä itse olen aina ollut jouluihminen; olen itse askarrellut
kuusen koristeita ja tonttuja ikkunoihin ja kaikkea muutakin mahdollista. Sekä
tietysti laittanut jouluruoat itse. Vuosien varrella lapsettomuuden tuskassa ei
ollut paljon haluja järjestellä mitään joulujuttuja, mutta nyt aion purkaa
kaikkien 12 vuoden ”joulupatoutumat” ja laittaa talon koreaksi!
Onhan nyt meidän perheen ensimmäinen lapsellinen joulu ja ennen
kaikkea Pojan kaikkien aikojen ensimmäinen joulu.
ONNELLISTA JOULUNALUSAIKAA
KAIKILLE!!
Toivottavat
Poika & Mies & Therezza
Takaisin etusivulle Takaisin vaaleansinisiin unelmiin Aika rientää