27.11.2003 Odotusaika siis alkoi nyt!!
Kiirutta
pitää, töissä hirvee kaaos, eikä aikaa juuri muuhun
liikene. Valitan.
16.12.2003 Oli suuri surun päivä.
18.1.2004 Vasta nyt jaksan kirjoittaa,
nippa-nappa….
Meidän hauva-vauvan lonkathan kuvattiin heinäkuussa 2003 ja tulos
oli luokkaa E ja kaikkein pahinta mahdollista laatua, mitään ei ole tehtävissä.
Niin kauan on hyvä, kun ei ole kipuja.
No ne kivut sitten tulivat….
Kun keskustelin eläinlääkärin kanssa, hän sanoi, että kipuja
voidaan toki helpottaa lääkkeillä.
Itsekin nivelvaivaisena tiedän mitä nivelkivut voivat olla, enkä
halua rakkaalle lapselleni moista tuskaa.
Niinpä sitten teimme jälleen kerran vaikean päätöksen; päästää
lapsemme kivuistaan lopullisesti.
Hauva-vauvamme lähti Hepun ja Missen
seuraksi koirien ja kissojen taivaaseen samana päivänä, jolloin täytti 2
vuotta.
Surumme on suunnaton.....
Työmatkani kun piteni vuoden vaihteessa 8 km:stä 35:een, niin on
aikaa ajatella matkalla. Sekä meno- että paluumatka on mennyt itkiessä.
Iltaisin tulee itkettyä itsensä uneen.... on niin kova
ikävä.
Sitä on moneen kertaan miettinyt, että teimmekö väärin? Olisimmeko
vielä voineet tehdä jotain toisin?
Ikävä vaan on niin suunnaton!!!
Ei muuta voi kuin itkeä ja ikävöidä.
En ole juurikaan jaksanut kirjoitella mitään juuri
kenellekään, mutta pakko tässä kait on yrittää eteenpäin....
18.2.2004 Heips
pitkästä aikaa!
Suru ei ole edelleenkään
hellittänyt. Pakko kuitenkin yrittää pakertaa, edes Sakemanni-narttumme
takia. Me siis hankimme jo joulukuussa toisen koiran, koska kotimme tuntui niin
tyhjältä, kun kukaan ei ollut vastassa kun tultiin kotiin, kukaan ei saattanut
meitä aamuisin autolle, kukaan ei lähtenyt mukaan hakemaan postia tai
saunapuita, kodissamme ei ollut enää elämää!
Tämä
uusi lapsemme on sitten järjestänyt sitä elämää… on ollut parina päivänä
kissanhiekat levitettynä pitkin huushollia yht. noin 11 kg!! Eräänä päivänä oli levitetty imurin
pölypussi ympäri huushollia jne. jne. Lattiat ainakin kiiltää, kun niitä harva se päivä joutuu pesemään.
On tässä
tosiaan ollut huisketta työrintamallakin niin paljon, ettei ole omille asioille
juurikaan jäänyt aikaa. Nyt alkaa työpaineet
hellittää, siis niitähän riittää, mutta kuitenkin hellittää sen verran, ettei tarvii työasioiden kanssa painiskella yötä myöden.
Itse asiassa
innostuin kirjoittamaan, kun sain tänään kuulla onnellisen uutisen; eräs
ystäväni kertoi olevansa raskaana! Voi että olen onnellinen heidän puolestaan!
Siis
ihan oikeasti onnellinen.
En tunne surua enkä katkeruutta vaan iloa siitä, että joku onnistuu!!
Tämä kyseinen
henkilö sanoi, että hänelle oli hirvittävän vaikeata kertoa minulle tästä, kun
tietää meidän pitkän historian. Toivottavasti onnistuin vakuuttamaan hänet
siitä, että oli parempi kertoa kuin jättää kertomatta. En sitten tiedä miten
vakuuttava olin siinä kyynelehtiessäni…. Minä ainakin
arvostan suuresti sitä, että hän uskalsi kertoa minulle.
Mitä omiin
asioihin tulee, niin makuuhuoneen sisustusta tässä on mietitty…. Miten saadaan kaikki sinne mahtumaan, siinäpä kysymys….
No nyt meillä
ainakin on uusi sänky, Sakemanni-narttumme kun eräänä
kauniina päivänä oli tehnyt reiän meidän vesisänkyymme!! Olipa pieni tulva, kun
tultiin töistä kotiin. Menee muuten laminaattilattiaakin makuuhuoneesta
uusiksi.
Niin, siis kolme vauvaa kuulemma on tänä vuonna
sijoitettu Hesan Pelalta, joten toivossa tässä
eletään, suuressa toivossa itse asiassa. Nyt uskallan jo kirjoittaa, että
unelmoin ensi joulusta :-) Haluan uskoa, että meidän
ihmis-vauva tulee siihen mennessä. Aina parempi, jos tulisi jo juhannukseksi,
mutta sitä en sentään uskalla toivoa. Toisaalta… hmmm…
ne ”juhannusvauvathan syntyvät huhtikuun alkupuolella, ja siitä 8 vkoa eteenpäin niin se ajoittuu sitten touko-kesäkuun
vaihteeseen. JEE!!!
Viime viikolla jo tilasin Ellokselta
Bodyja kokoa 62cm!!
3.4.2004
Isäntä yllätti taas, ja kysyi yllättäen, että
olenko miettinyt jo nimeä tulevalle lapsellemme?
No,. Onhan sitä toki
jotain käynyt mielessä, mutta ei sen suuremmin…. Pitää
varmaan alkaa pikkuhiljaa miettiä sitäkin.
4.-5.4.2004 olin työtoverini kanssa
Riihimäellä koulutuksessa. Kun sitten illalla käytiin shoppailemassa niin ostin Ainun
ensipupun!
Lasitehtaan myymälässäkin käytiin ja ostinkin sitten 6 matalaa ja 6 syvää lautasta sekä 2
teekuppia sitä samaa sarjaa mitä pyydettiin häälahjaksi. Seuraavalta reissulta
ostan sitten toisen samanlaisen satsin, niin sitten on täysi tusina lautasia.
Seuraavaksi varmaankin sitten täytyy siirtyä kulhoihin ja muihin vastaaviin. Ai
niin ja aterinsarja on vaan kuudelle, joten sitäkin
pitää täydentää.
11.4.2004
Tupperin Tuttipullotkin + palapallo saapuivat tänään, ihan kotiin asti
toimitettuna.
Taas yksi onnellinen perhe
saanut vauvan Helsingin Pelan alueelta. Neljä on siis jo luovutettu perheisiin ja nyt eletään vasta
huhtikuun alkupuolta, että toivottavasti tahti pysyy samanlaisena koko
loppuvuoden, eli vauva/kk.
Kevätsiivouskin (lue: vauva-siivous, kaiken varalta)
alkaa olla valmiina, vielä olohuone ja työhuone putsattava + kaikki ikkunat
pestävä, niin sitten on ainakin kämppä putsissa
kunnossa.
Nyt olenkin vuosilomalla ja palaan töihin vasta
21.4. Yli kaksi viikkoa lomaa, jee, kyllä sitä on tarvittukin. Uudessa
työpaikassani on niin kehnot työskentelyolosuhteet, että mulla
on niska ja hartiat ihan jumissa. Ensimmäinen asia aamulla minkä herättyään
tajuaa, on että päätä särkee!! Oikeen silleen vihloo!!! Ja ristiselkä on niin saamarin kipee,
kun jaloilla ei ole tukea. Just ennen lomaa kekkasin
laittaa tukevan pahvilaatikon pöydän alle, helppaa
sekin hiukan, vaikkakaan ei kunnollista jalkatukea korvaakaan.
Nyt kun olen viikon ollut kotona, niin hiukka alkaa helpottaa, mutta ei tää kyllä nyt hyvältä näytä. Toivottavasti työnantaja
tajuaa satsata ergonomiaan!! Mä en nimittäin tätä
menoa ole enää kauaa työkykyinen!!
15.4.2004
Huh-huijaa… tulipa sitten taas leivottuakin vähän jotain pakkaseen. Vanhat
loput keräsin tänään pakkasesta ja vein entiselle työpaikalleni, sain siinä
sitten samalla itsekin iltapäiväkahvit ja ennen kaikkea kahviseuraa, ettei tarvii yksin kotona hörppiä.
On se kumma tämä ihmisen mieli! Välillä on semmonen olo, että jee, meidän vauva varmaan tulee pian ja
sitten seuraavana päivänä taas, että me ei varmaan koskaan saada vauvaa. Mitä
jos kukaan äiti ei toivo lapselleen meidän laisiamme
vanhempia, jos me olemmekin jo liian vanhoja. Toivosta en kuitenkaan haluaisi
luopua, EN!!! Mutta kuitenkin….
Sitten välillä iskee epätoivo siitä, onko meistä
ylipäätään ollenkaan vanhemmiksi. Kaikki ne unet joita olen nähnyt, on olleet
sellaisia, että vauva on jo tullut meille, mutta me ei osata hoitaa sitä, ei
muisteta ruokkia tai annetaan väärän laista ruokaa tai sitten vauva
yksinkertaisesti unohtuu jonnekin…. Onkohan
biovanhemmilla tai bioäideillä yhtään samanlaisia tuntemuksia?? Jos joku
biovanhempi lukee tämän, niin voisitko ystävällisesti kertoa, oliko Sinulla
yhtään samansuuntaisia aatoksia…..
22.5.2004
Ja edelleen ollaan samoissa mietteissä kuin
kuukausi sitten; tulee - ei tule - tulee - ei tule - jne…
Helsingin Pelan jono ei
ole yhtään lyhentynyt!
Masentaa….
Viime lauantaina oli luokkakokouskin… ja tietysti
siellä laskettiin lapsisaldoa, kuinkas muuten…
Mun esittely-kertomisvuoroni oli viimeisenä, ja siinä
minä sitten tunnustin/julkistin, että ollaan oltu kohta kolme vuotta
adoptioraskaana, että josko minäkin sitten jo ensi kerralla (10 v:n kuluttua)
voisin kertoa kerryttäneeni lapsilukua. Nythän
oli siis 20 vuotis-kokous.
6.6.2004
Käytiin just yo-juhlilla tuossa naapurissa ja
annoin nettiosoitteeni yhdelle naapureista + yhdelle muulle.
Nyt ei taida enää uskaltaa toivoa juhannusvauvaa,
alkaa aika käydä vähiin. No josko sitten jouluksi….
10.6.2004
SE PUHELU TULI TÄNÄÄN!!!!
Pitkä lapseton tiemme on nyt sitten päättymässä ja
alkaa vauvaperheen arki!
Kirjoittelen myöhemmin lisää…..