THEREZZAN & MIEHEN KOLMAS NEUVONTAKERTA ELI KOTIKÄYNTI

Aamu valkeni ja kämppä oli edelleen sekaisin… tulee kiirus!

Puoleen päivään mennessä oli sellainen pikapikaraivuu tehty. Saihan tästä sentään ihan kohtalaisen. Syömään en kylläkään kerennyt. Ja sitten kerkesin vielä pihatöihinkin. Pakko repiä pois nuo viimevuotiset auringonkukat. Ne kun törröttää tuossa keittiön ikkunan alla.

Siinä niitä kuivanneita varsia kiskoessani tuli isäntä töistä päätyovelle ja sossu toiseen päätyyn taloa. Jännät hetket, kuinka meidän koiruus käyttäytyy, onko se iisisti??? Jep, kaikki hyvin, sossu ei pelkää koiraa, joten koirakaan ei suuremmalti hyppele, haistelee vaan, onneksi. Juuri tätä hetkeä minä eniten pelkäsin!

Menin sossun auton luokse koiruuden perässä. Kun siitä sitten lähdettiin kävelemään sinne toiseen päätyyn, niin isäntäkäin kerkes jo vastaan. Siinä hetki katseltiin ympärillemme ja sitten sisätiloihin.

Ja majoituttiin keittiön pöydän viereen. Keitin kahvit, ja siinä kahvitellessamme sitten juteltiin niitä näitä. Kotitehtäväthän meillä oli tekemättä, kun ne kysymyspaperit on jossain tuolla monien muiden papereiden joukossa, jotka silloin remontin ajaksi tungettiin pahvilaatikoihin ja matkalaukkuihin. L No riitti sitä juttua onneksi muutenkin. Puhuttiin aika paljon lapsen kasvatuksesta ja kasvatusperiaatteista. Hän sanoi, että on hyvä sopia asioista etukäteen, ettei sitten käy niin, että kun toinen jotain kieltää, niin sitten toinen sanoo, että ei se mitään, ja sitten mennäänkin jo metsään kasvatuksessa. Eli siis sama juttu, kun koiran kasvatuksessa, jos jotain kielletään kerran, niin sitten ei enää saa antaa periksi vaan on pidettävä kiellosta kiinni. Jostain kumman syystä meillä tuntui muutenkin aina juttu kääntyvän koiriin ja koiran kasvatukseen, Hänelläkin kun on koira!

Sossu kysyi, että miten me rankaisisimme lasta, jos hän vaikka kiukuttelee. Minä siinä sitten totesin, että miehen siskon tapa on mun mielestä ollut tosi hyvä, ainakin heidän lapsistaan on kasvanut ihan tasapainoisia nuoria, ainakin toistaiseksi… Siellä nimittäin kiukutteleva lapsi laitettiin/kannettiin tuulikaappiin ja pois sai tulla vasta sitten, kun oli rauhoittunut. Olen pariinkin otteeseen ollut läsnä kun näin on tehty, ja se vasta oli suloista katseltavaa, kun se kiukutellut lapsi sitten tuli pois sieltä tuulikaapista ja halasi vanhempiaan…

Sossumme totesi tähän, että ihan varmasti hyvä tapa, mutta että kaikki ei tepsi kaikkiin. Ja että joskus voi olla ihan hyvä vaan pitää lasta sylissä niin kauan että rauhoittuu. Mielessä kävi, että pitäisi varmaan mainita, että olen kyllä tästä Holding-terapiasta lukenut, mutta en sitten kerennyt/muistanut kun taas kääntyi juttu koiriin…

Me todettiin että on meillä jo yksi jääräpää tässä kasvatettavana, nimittäin tämä meidän koiruus! Siinä sitä riittää itsepäisyyttä vaikka muille jakaa, on meinaan uskomaton tahto tuolla koiruudella! Keskusteltiin siis koiran kasvatuksesta, ja kerroin hänelle esimerkin, miten koulutuksessa neuvottiin koiraa rankaisemaan, kun koira on tehnyt jotain väärää. Neuvottiin nimittäin lätkäisemään vaikka kärpäslätkällä kuonoon. No mehän sitten kokeiltiin ja koiruus söi koko kärpäslätkän heti kättelyssä, että se siitä sitten…No sitten kerroin saaneeni ohjeen yhdeltä toiselta koiruuden omistajalta, että jos muu ei auta, niin sitten pitää ryhtyä koiralle emoksi. Sossu kysyi, että mitä se emo sitten tekee? No emohan ottaa niskasta kiinni, kaataa maahan, murisee, näyttää hampaitaan ja jos muu ei auta niin puree. Kerroin näin tehneenikin meidän koiruudelle, ja se tehos, koiraan siis. Siis minä ihan oikeesti purin koiruutta, pari kertaa riitti, sitten rupes jo riittämään pelkkä murina ja irvistys J

Mieheni tosin väitti minun puhuneen itseeni pussiin tässä kohdassa, vaan enpä tiedä, olihan meillä puhetta siitäkin että lasten kohdalla ei samat keinot aina tepsi kaikkiin, vaan pitää löytää se paras keino.

Keskusteltiin vielä tämän hetken lapsitilanteesta. Tänä vuonna on Helsingin Pelalla sijoitettu vasta 2 vauvaa ja kolmas on nk ”työn alla”. Hän jo jossain vaiheessa aikaisemmin totesikin, että jos sitten jo ensi vuoden aikana Teillekin se vauva saataisiin… Blääh!! Siis vasta ensi vuonna. No toivotaan että kahden edellisen vuoden tahti jatkuisi myös tänä vuonna. Nythän on keskimääräinen odotusaika ollut noin 2 vuotta ja se tulee meille täyteen elokuussa!! Mutta jos se katumuspillerin vapautuminen vaikuttaa luovutettavien lasten määrään niin sitten varmasti tahti hidastuu. Harmi meidän kannaltamme!

Keskusteltiin myös lasten terveydestä. Mitä kaikkea voi olla ja miten todennäköistä se on. Toistaiseksi kotimaan adoptioon on tullut hyvin vähän Special Need- vauvoja (Special Need = SN = sairas tai epäillään sairaaksi jollain tavalla), mutta näyttäisi kuulemma siltä, että saattaa tulevaisuudessa SN-vauvojen määrä lisääntyä. Lapsilla ei välttämättä ole mitään vaurioita, mutta epäilyjä voi olla, kun tiedetään äidin tilanteesta ja että onko äiti raskausaikana käyttänyt alkoholia tai huumeita. Seuraavaksi kerraksi saimmekin tehtäväksi pohtia mitä sn-juttuja olisimme mahdollisesti valmiit ottamaan vastaan. Myös sitä pitää pohtia, että mitä vaatimuksia me asetamme lapsen vanhemmille…. En tiennytkään että voimme vaatia jotain… no lähinnä kysymys siis on siitä, haluammeko ettei lapsen vanhemmilla ole eläin allergioita tai astmaa, kun meillä sentään on tuo koiruus, ja Hän on kyllä meidän perheemme jäsen siinä kuin ihmisetkin!! Mahdollinen fas/tae-epäilykin on kullä sen sorttinen asia joka laittaa pohtimaan asioita tarkemmin…

Ja seuraava neuvontakin siirtyi nyt sitten syksyyn…..voihan rähmä, olisi se nyt kuitenkin voinut olla jo kesällä…

Kun kahvit oli juotu, hän halusi vielä poiketa katsomaan meidän akvaariota, joka on olohuoneessa. Siinä sitten tovi tutkiskeltiin akvaariomme asukkeja ja keskusteltiin akvaarioista ja akvaariokaloista.

Sitten tapaaminen olikin jo ohi...

Takaisin etusivulle Takaisin alkuvuoteen 2003