KOTIKÄYNNIN JÄLKEEN
16.4.2003 jatkuu dodii… ihan hyvähän se video on, sitä oli kiva katsella. Ja tulipa sitten todettua sekin, ettei se ruoka/kahvipöytä ihan ilman koristuksia sitten kuitenkaan ollut jäänyt. Siinä oli nimittäin maljakossa männynoksia ja pajunkissoja, sopi muuhun sisustukseen tosi hyvin, eli ei huomannut, että jotain puuttui J
21.4.2003 Tulipa sitten pihakin siivottua loppuun asti. Kaikki vanhat rämmäleet on nyt kärrätty pois. Näyttää muuten uskomattoman paljon siistimmältä.
Ja tuli sitten tilattua vähän lastentarvikkeitakin, jääköön vielä salaisuudeksi mitä… lupasin siis ostaa yhdeltä sähköpostituttavaltani, kun oli jäänyt lähes käyttämättömäksi.
22.4.2003 Juuh, siinä se sitten oli…. Punnituksen tulos +1,6 kg kahdessa viikossa…. Voihan vitsit!!
No ei auta muu kuin rynnistää taas uudella tarmolla eteenpäin ja koittaa saada taas paino hallintaan, ettei se ainakaan enää nouse!
23.4.2003 Tuli juuri kympin uutisissa, ettei ne jälkiehkäisypillerit ainakaan aborttien määrää ole vähentäneet, niin kuin oli ollut tarkoitus. Ehkäpä ne ei sitten ole vaikuttaneet myöskään adoptioiden määrään, toivossa on hyvä elää, sanoin lapamatokin….
25.5.2003 Tajusin muuten justiinsa, etten ole muistanut kertoa polttareistani mitään….Päivän tiesin kyllä etukäteen, sillä se sovittiin Päivin ja Katrin kanssa, oli pakko, kun meikäläisellä riittää noita menoja niin paljon, valitettavasti… kuvittelin kyllä ettei heti aamusta minnekään lähdetä. No herätys oli aamulla klo 9.00 ihan omasta aloitteestani siis. Kun kello oli soinut, isäntä kiikutti minulle poltetulle paperille kirjoitetun viestin, papru oli kääritty rullalle ja sieltä paljastui seuraavanlainen viesti:
HYVÄÄ HUOMENTA &
HERÄTYS TÄHÄN PÄIVÄÄN
TÄNÄÄN ON 29 MAALISKUUTA 2003
JOSTA ON TULOSSA ERITTÄIN HAUSKA PÄIVÄ!!
SIIS:
NYT ON JO KIIRE!!
NOIN PUAL TUNTII AIKAA!!
PAKKAA KAIKKI TÄRKEIMMÄT
SELVIYTYMISKASSIISI,
JOKA SISÄLTÄÄ TÄNÄÄN…..
PAREMPAA VAIHTOVAATETTA
REISSUSSA TUPPAA RÄHJÄÄNTYY…
SEKÄ
”MÄRKÄPUKU” (UIKKARI), SILLÄ
JOSKUS TUPPAA MYÖS KASTUMAAN…
SIT EI MUUTA KU:
KOHT RUPPEE TAPAHTUU!
…………
Polttaritarina löytyy tämän linkin takaa…
1.5.2003 Eipä mitään ihmeitä, Vappukin sitten tuli ja meni, ilman mitään sen ihmeempää….
10.5.2003 Ois ollu se Pelan koulutus-juttu Kauniaisissa, mutta ei sitten päästykään sinne sattuneista syistä…. Kun tuli nää kylvöilmat.
Jossain vaiheessa päivää, mieheni kysyi minulta, että tiedänkö mikä päivä tänään on? Meikä ihmetteli, että miten niin, onks tässä päivässä jotain erikoista? Hän sitten totesi, että tänäänhän on lapsettomien lauantai! Kas kun ei tullut mieleen. Hoitojen aikana en taatusti olisi unohtanut! Mistä tulikin mieleeni, että pitäisköhän ehdottaa paikalliselle Pelan hallitukselle, että josko pystytettäis (huh-kun-meinas-lipsahtaa-kotikunnan-nimi) tännekin hautuumaalle muistokivi kaikille syntymättömille lapsille. Onhan niitä meilläkin jo 30, jos en ihan väärin muista.
11.5.2003 Äitienpäivä Vois kait sanoa että vietin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Onnellista äitienpäivää, vaikkakin oli ensimmäinen äitienpäivä, kun anopin ruusu vietiin haudalle eikä kotiin. Ensimmäinen kerta siis kun minua ei ahdistanut. Olen jo monta vuotta sitten sanonut miehelle, että meillä ei sitten äitienpäivänä liputeta, kun ei meillä kerran ole yhtään äitiäkään talossa. Ja se on ollut ehdoton juttu. Ei siitä ole sen koomin keskusteltu. Nyt mieheni tuli aamulla kysymään, minä vielä puoliunessa, että laitetaanko lippu salkoon, minä siihen sitten että ei! No oishan tuon voinut vaikka laittaakin, mutta en sitten enää viitsinyt perään huudella että laitetaan sittenkin J. Ehkäpä hän ”rohkeni” kysyä asiaa syystä että perjantaina kun käytiin ostamassa äitienpäiväruusuja, kasasin kärryyn neljä ruusua, mies ihmetteli että miks neljä. No luettelin sitten hänelle; omalle äidilleni, miehen äidin haudalle ja oman isoäitini haudalle, ja tuon neljännen haluan ITSELENI! Ei hän siihen sitten mitään sen enempää kommentoinut.
23.5.2003 Ja sitten on jo toukokuukin melkein mennyt. Tänään tulin kotiin kolmen päivän koulutusreissulta. Rankkaa oli, mutta se oli kyllä tosi hyödyllinen koulutus tulevaa työtäni ajatellen. Keskiviikko ilta oli buukattu niin täyteen ohjelmaa, että en ehtinyt kauppaan, mutta torstaina ehdin. Lähdin kahden muun naisen kanssa Prismaan katsomaan. Kerroin muuten heille siinä matkalla (kun toinen heistä kysyi että onko meillä lapsia) meidän adoptioaikeistamme. Toinen heistä häipyi aika nopsaan omille teilleen kun halusi oikein kunnolla shoppailla. Toisen kanssa me sitten katteltiin ympärillemme. Sanoin siinä, että ei mulla muuta ostettavaa ole, kuin että kummitytölle voisin ostaa jotain tuliaisia. Poikkesimmekin sitten Halinalleen, Järvenpäässä olevaan lastentarvikeliikkeeseen. Oli muuten tosi ihanaa, kun voi ihan kaikessa rauhassa katsella ympärilleen pelkäämättä, että joku tuttu näkee!!! Ihana tunne!! Kaupassa muuten oli juuri silloin yksi äiti tummaihoisen oletettavasti adoptiolapsensa kanssa, teki hurjasti mieleni pysähtyä hetkiseksi haastelemaan, mutten sitten kuitenkaan, kun mulla oli se toinenkin immeinen siinä mukana. Vaunuvalikoimaa kurkkasin sen verran, että totesin kaikkien olevan kovin tummia ja synkkiä värejä, minä haluaisin jotain kirpeää, vaikka mintun väriset…..ei mitään tummansinisiä kelta ruskein ruuduin/raidoin!!! Oisko kellään vinkkiä, mistä semmoisia ilosen värisiä vois löytää, olen sellaiset meinaan joskus nähnyt!
Kummitytölle ostin sitten vaaleanpunaisen kesämekon, ja kuinka ollakaan siellä oli semmoinen tarjousteline, jossa oli vielä jäljellä muutama body ja muutamat potkuhousut! Ostinkin sitten bodyn kokoa 68 cm, ei ollut pienempää, vaan eiköhän tuo liene ihan ok koko. Lisäksi ostin potkuhousut kokoa 62 cm. Katseltiin siinä myös kaikenmoisia muitakin vauvatarvikkeita jonkin aikaa. Mukaani nappasin myös lastentarvikekuvaston, jota sitten illalla hotellihuoneessa katselin.
Äitienpäiväruusunikin on jo ihan kulahtaneen näköinen, pitää varmaankin kiikuttaa se pihalle.
1.6.2003 Soitin serkulleni ja kyselin, että millä periaatteella he aikanaan postittivat häidensä kiitoskortit. Kun tämä kutsukortti-juttu oli selvinnyt, hän kysyi minulta, että tarvitaanko me pinnasänkyä? Heillä kun olis yksi, joka pitäis saada pois tieltä. No totta kai me tarvitaan, lupasinkin sitten hakea sen jossain vaiheessa.
12.6.2003 Huh-huh.. Kylläpä oli hurja vatsatauti, iski kesken isännän lauantaisten synttärijuhlien ja nyt vasta (ke) jaksaa koneelle asti raahautua. Ei siinä muu auttanut kuin kaatua itse sängyn pohjalle ja ravata vähän väliä keskustelemaan ämpärin kanssa pesuhuoneeseen. Onneksi Päivi ja hänen äitinsä sekä oma äitini hoitivat sitten tarjoilut loppuun. Olo oli kyllä tosi karmee!!
Jossain vaiheessa loppuiltaa Tiina tuli juttelemaan kanssani, ja juteltiin siinä niitä-näitä ja hän sitten kysyi että mitä meidän adoptiolle kuuluu. No mitäpä siihen olisi voinut vastata muuta kuin, että toistaiseksi ei mitään uutta, valitettavasti, ei siis muuta kuin että seuraava neuvontakäynti on syyskuussa ja sitä ennen tuskin ainakaan tapahtuu mitään.
21.6.2003 Juhannusaattokin sitten meni. Eipä siitä sen ihmeempiä. Ai niin, aamulla, tai siis oli jo melkein päivä, kun havahduin siihen että koira alkoi pitää karmeeta meteliä. Sitten alkoi kuulua puhetta ja sitten isäntä tuli sanomaan, että tuli vieraita, ylös sieltä. ! Työtoverillenihan osui häissämme tehtävä ”muista juhannuksena vihdalla ja makkaralla.” Ja hyvä vihta olikin!
Illalla olohuoneessa istuessamme mieheni alkoi selittää, että eikös nyt voitais mennä edes jonnekin, kun jos sitten ensi juhannuksena on jo lapsi talossa, niin sitten ei enää voi mennä. Ja tottahan tuo olikin. Käytiinkin sitten paikallisella erämajalla morjenstamassa ”vihdan ja makkaran” tuojiamme. Sen jälkeen ajeltiin vielä naapurikunnan eräälle leirintäalueelle kattomaan, mutta eipä siellä juuri nähtävää ollut joten sitten kotiin, ja siinä sitten oli meidän juhannusaattomme.
22.6.2003 Se on sitten keskikesän juhla ohi. Loma alkaa kahden tai kolmen viikon päästä, riippuen vähän siitä, miten työt antaa myöden. Voi kun saisinkin pitää lomaa kokonaista neljä viikkoa putkeen.
Olen tässä nyt pohtinut miten ne Pelan kaavakkeet täyttäisin, tai oikeastaan miten niihin kysymyksiin vastaisin, lomakkeitahan en rupee täyttämään, kirjoitan kaiken tietokoneella. Eilen illalla etsin käsiini sekä Pelastakaa Lapset ry:n että Adoptiolasten Vanhempien ry:n tämänvuotiset lehdet. AdLaVa:n lehdestä löysinkin artikkelin Holding-terapiasta. Lehdessä oli myös kirjallisuusluettelo, vaan enpä taida nyt lainailla mitään kirjoja, eiköhän tuo artikkeli riitä tällä erää, se kun oli mielestäni aika kattava. Kotikäynnillä sossu muistaakseni puhui holdingista rankaisukeinona, mutta artikkelin mukaan, ja minunkin mielestäni se soveltuu paremmin kiukuttelevaan lapseen tai lapseen, joka ei tunne oloaan turvalliseksi. Rankaisukeinot on oltava sitten erikseen, minun mielestäni.
7.7.2003 Eräs työkaverini kysäisi, että tarvittaisko me jotain vauvatarvikkeita, kun heillä olis nyt myynnissä lähes koko ”repertuaari”???
No tottahan toki meillä tarvitaan yhtä jos toistakin! Pitää nyt sitten vaan mennä joku ilta katsomaan niitä.
8.7.2003 Ei ihan toteudu tuo unelma neljän viikon lomaputkesta, päivää jää vajaaksi, siis jos ei tarvii mennä töihin kesken loman….niinkin toki voi käydä… sunnuntaina 13.7. lähdetään Poriin, Kylpylähotelli Yyteriin!! Koira viedään lähtiessä mun äidille hoitoon. Toisaalta kiva päästä lomalle, mutta myös ikävä koiruutta kohtaan saattaa iskeä matkalla, vaikka ollaankin vaan kolme yötä poissa. Onneksi vain kolme. Alun perin oli tarkoitus lähteä jollain äkkilähdöllä etelään, mutta sopivaa (lue; mun vaatimukset täyttävää) hotellia ei löytynyt. Minä kun asetin vaatimukseksi, että ilmastointi pitää olla ja lähellä keskustaa, että on helppo päästä ostoksille ja vielä lisäksi että meren rantaan pääsee ”apostolin kyydillä”.
13.7.2003 Saavuttiin sitten Yyteriin. Paikka oli muuten ihan kiva, mutta huoneessa ei ollut ilmastointia, ei tullut mieleen, että sitäkin olis tässä maassa tarvittu, ei tämmöisiä helteitä kovin usein ole. Rannallakin oltiin kahtena päivänä ja hiukan saatiin väriä pintaan. Meressäkin kastauduttiin ja oli muuten järkyn kylmää vettä!!! Ei siinä tarennut muuta kuin äkkiä itsensä kastaa. Ja seuraavana päivänä sai paikallisestä lehdestä lukea, että merivesi oli sillä kohtaa ollut 13 asteista!!! Siis minä, joka en kovin helposti itseäni kasta, kun aina tuntuu liian kylmältä, kastoin itseni 13-asteisessa vedessä, järkyttävää!!
20.7.2003 Tänään oli suuri päivä! Lahjasoluringin tapaaminen meillä kotona. Kivaa oli, tosin välillä vähän suruakin purettiin, mutta kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen tapaaminen. Kyllä tämä oli ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin ravintolassa tapaaminen; oli paljon vapaampaa, kun ei tarvinnut pohtia, mitä uskaltaa äänen sanoa, ettei joku sivullinen kuulisi. Käytiin sitten läheisessä järvessä uimassakin koko treffiporukka. Ja oli muuten tosi lämmintä vettä, ihan toista plaatua kuin se merivesi!!
25.7.2003 Näin muuten viime yönä unta, että meidän vaavi oli jo tullut…. Juuri muuta en sitten siitä unesta muistakaan. Vain sen, että aamulla herätessä piti oikeinhetken miettiä, että oliko se unta vai totta…
2.8.2003 Täyteltiin sitten niitä Pelan lomakkeita… hirmu vaikeita asioita kirjoittaa paperille. Kysymyksethän kuuluivat seuraavasti:
1. Mitä menetyksiä olet kokenut elämässäsi ja miten ja kenen tuella olet niistä selvinnyt?
2. Mitä lapsettomuus on sinulta vienyt ja mitä se on antanut?
3. Miten sinua on kasvatettu omassa lapsuudessasi? Mitä siitä haluaisit välittää myös omalle lapsellesi? Missä asioissa itse toimisit vanhempana toisin?
4. Miten haluaisit itse kasvattaa lastasi?
6.8.2003 Käväisin eräässä kokouksessa ja kotimatkalla poikkesin sen paikkakunnan Prismaan. Mukaan tarttui mm. vauvanvaatteita…. (kts tarvikehankinoista tarkemmin)
9.8.2003 Tänäänkin oli suuri päivä! Käväisin eräässä adoptiotapaamisessa, meillä oli tosi antoisa keskustelutuokio. Kotiin tultuani kerroin miehelleni tapaamisesta ja hän sitten taas yllätti (hän joka ei ole koskaan ollut innostunut näistä tapaamisista, joissa olen ollut mukana) ja kysäisi, että koskas me järkätään semmoinen tapaaminen, että miehetkin pääsee mukaan?!?!? Siis nyt hän olisi valmis tapaamaan muitakin…. JES!!!!
Iltaa vietettiin keskustellen tulevasta… mm. siitä että aletaan hankkia tavaroita tulevalle lapselle ja mitä sitten sen jälkeen, eli adoptoidaanko lisää ulkomailta. Päätettiin, että katsotaan nyt ensin tämä yksi ja sitten sen jälkeen mietitään asiaa uudelleen.
14.8.2003 Koko viikko mennyt sairastellessa. Nyt vasta jaksaa tehdä jotain muutakin kuin maata sängyssä. Päätä särkee edelleen ja ääni on ajoittain poissa. Tänään sentään on jo vähän ääntäkin tullut, kun eilen ei tullut kuin pihinää…. Keskiviikkona (13.8) saatiin ADSL-yhteys…. Ei tää nyt mitenkään erityisen nopsalta vaikuta… katsotaan nyt sitten kun saadaan vielä se langaton verkko tänne sisälle, asentaja lupas tulla maanantaina.
Tuli tuossa mieleeni, kun astioita koneeseen laittelin, että hoitojen aikana ei juuri huvittanut tehdä tän huushollin eteen mitään. Kämppä oli aina kuin myrskyn jäljiltä. Sitä on edelleen ajoittain, esimerkiksi nyt, kun isäntä on täällä viikon ”sikaillut”. Mutta nyt tunnen sentään jo omantunnontuskia siitä jos kämppä on sekaisin, kun aikaisemmin sillä ei ollut mulle mitään väliä. Joten täytyy tästä alkaa pikkuhiljaa raivaamaan…. Keittiöstä on hyvä aloittaa….
15.8.2003 Katselin tuossa juuri keittiön ikkunasta ulos ja huomasin, että oma äitienpäiväruusuni, se 15 senttinen miniruusu, on venynyt pituutta aikas reilusti. Nyt se on jo puolimetrinen ja nuppuja riittää. Toivottavasti ilma pysyisi vielä suotuisana jotta ruusuni ehtisi kukkiakin. Jään innolla odottelemaan nuppujen aukeamista! Niin, nyt on jo lauantai ja viides antibioottipäivä, alkaa tuntua siltä, ettei noi antibiootit pure tähän pöpöön. Olo on edelleen aika kehno ja limaa tulee vaikka kuinka paljon… loppua ei näy. Samalla olen tässä mietiskellyt, että mitäs sitten kun lapsen tultua sairastun?? Ei tässä kunnossa kyllä juuri lapsia hoideta. Se jää sitten siinä kohdassa kokonaan isännän harteille, ja minä kyllä vähän epäilen, että mitä siitäkin tulis?? Entäs sitten jos sairastutaankin molemmat yhtä aikaa, onko mahdollista saada kunnallista hoitoapua siinä kohdassa? Kaikkein karmivin ajatus mitä mieleen on tullut on se, että olen hirvittävässä räkätaudissa juuri silloin kun SE puhelinsoitto tulee! Apua!! Eihän pientä lasta voi sairaan äidin huomaan antaa. Peruuntuuko sijoitus vai lykkääntyykö vaan?? Huh-huh- pitäisköhän aloittaa uudelleen ne vitamiinikuurit, että olis sitten edes vastustuskyky huipussaan, kun nyt sitä ei juurikaan tunnu olevan.
16.8.2003 Taas on viime päivinä ollut mielessä, että mitäs jos lasta ei meille koskaan tulekaan. Täytyy vaan koittaa pitää mielessä se, mitä sossut on kuulemma sanoneet, että eivät tiedä yhtäkään tapausta, jossa olisi käynyt niin, ettei lasta sitten olisikaan tullut. Vaikeata tämä epävarma odotus kyllä on. Vaan eipä taitais bioraskaana oleminenkaan olla juuri sen helpompaa, pelkäis kuitenkin koko ajan, että jotain on pielessä. Niiltä osin tämä on helpompaa. Mistä tulikin mieleeni, että pitää varata se viimonen neuvonta-aika Pelalle. Mutta ekana pitää saada ne meidän kotitehtävät valmiiksi.
Pahuksen ADSL taisi vain hidastaa meidän nettiyhteyksiä… siis nyt on tosi hidasta ja pätkäsee aina välillä yhteyden poikki??? Siis eikös ADSL ole koko ajan auki??? En ymmärrä.
17.8.2003 No nyt pomppas!! Meiltä ei pääse nettiin enää ollenkaan, ja kun hetki sitten kokeilin että toimiiko meillä edes puhelin, niin yllätys yllätys.. ei toimi…oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ja kun sitten koitin että saako meille soitettua edes…. (joskus hiljaisuus linjoilla on lauennut, kun on soittanut tuohon kotinumeroon) … vaan nytpä sieltä naisääni ilmoitti, että ”valitsemaanne numeroon ei oteta puheluita”. Että silleen….
18.8.2003 Tietokoneasentaja ei sitten kerennytkään tänään, ovat virukset työllistäneet kuulemma niin paljon... josko sitten huomenna
19.8.2003 No justiinsa juu…. Toi nettikatkos ei siis ole kiinni meidän laitteista tai niiden toimivuudesta, vaan nyt on jostain muualta piuhat poikki!
Nettiyhteydet kotoa siis edelleen katkolla. Iltasella koitin sitten ajankulukseni laatia listaa tarvittavista vauvatarvikkeista. Listan pohjaksi otin 9 kuukautta -lehdestä löytyneen listan ja äitiyspakkauksen sisällysluettelon. Siihen sitten lisäilin sitä sun tätä lukiessani vanhoja sähköpostiviestejäni, jotka olen aikanaan juuri tätä tarkoitusta varten tulostanut. En tosin kuvitellut tarvitsevani niitä jo nyt, mutta kun tässä kuitenkin täytyy jo ryhtyä niitä hankintojakin suunnittelemaan. Joten tuon listan parissa menee nyt sitten varmaan ilta jos toinenkin, onneksi on jotain tekemistä. Sitä kun tuntee olevansa täysin out kaikesta kun ei pääse nettiin. Kuten myös huomaa sen, että on tullut meidän adoptioringistä riippuvaiseksi…
Ja tiedoksi niille, joita meidän adoptiomme vaiheet kiinnostavat: Pela ei todellakaan jakele mitään tiedotteita siitä missä mennään, vaan sitten kuin SE puhelu tulee, se tulee ilman ennakkovaroituksia ja viikon sisällä puhelusta lapsi on jo kotona. Kaikki käy siis äkkiä, sitten kun se aika koittaa, jos koskaan koittaa….
Siihen asti ainoa mahdollinen vastaus kyselyihin on yksinkertaisesti: En tiedä.
30.8.2003 Onpa ollut kiirusta. Töissäkin olen istuskellut iltaisin tavallistakin pidenpään… ja kotona olen heilunut kuin hullu, siivonnut ja raivannut ja laittanut paikkoja järjestykseen pitkästä aikaa… Mutta nyt se on loppu! Kuulin juuri, ettei Hesan Pelan adoptiojono ole edennyt yhtään keväästä. Saldo on edelleen se sama 5 vauvaa kuin toukokuussakin….nyt tekisi mieleni heitellä tavaroita ympäriinsä !!! Aarghh…!!!!
Turhaanko tässä nyt sitten on eletty vauvaa odottaen, jos sitä ei sitten kuitenkaan koskaan tule?
Eihän niillä odottajilla mitään hätää ole, jotka on vielä nuoria, mutta kun me ei enää olla… neljäkymppiä lähenee mullakin uhkaavasti ja isäntä on tuon virstanpylvään jo ohittanut. Ja 40 vee on adoption yläikäräja!!!
Hyvästi Onnellinen Odotus!