Uupumuksia
HomeUrpo Lehtimäen blogiUupumuksia
 
10 November,2015By: Urpo Lehtimäki
Työuupumuksesta on puhuttu jo kohta pari vuosikymmentä ja monelle lienee tuttuja termit kuten burnout, kyynistyminen  ja alentunut ammatillinen itsetunto.
   Tänään (10.11.2015)  julkaistun Suomen Akatemian tutkimuksen mukaan viimeisen kahden vuoden aikana  lukioikäisten tyttöjen kohdalla uupumus on lisääntynyt jopa 30 %.
Reilun 30 helsinkiläisen koulun oppilaiden (759 kpl) keskuudessa, lähes puolet 12-vuotiasta on väsynyt tai kyllästynyt kouluun ja kokee, että koululla ei ole heille merkitystä. Tutkijat varoittavat, että koulun merkityksen kadottaneet oppilaat ovat vaarassa syrjäytyä.
   Tutkimusta johtaneen Helsingin ja Jyväskylän yliopistossa psykologian professorina toimivan Katarina Salmela-Aron mukaan "nuorten pitäisi kehittää taitoja, joilla he voivat luotettavasti suuntautua ja navigoida tulevaisuuden yhä epävarmemmassa digitaalisessa ja globaalissa työelämässä. Salmela-Aron mukaan sosiaaliset taidot, sisukkuus ja sopeutumiskyky ovat avaintekijöitä menestykseen." (Lainaus Ylen aihetta käsittelevästä nettikirjoituksesta).
   Helsingissä tehdyn tutkimuksen tuloksia voidaan pitää huolestuttavina. Vaikka analyysi keskittyykin enemmän tuloksiin ja tämän hetken tilanteeseen ja varsinaiset syyt nuorten uupumukseen ja kyynistymiseen jäävät vähemmälle, niin herranjestas. Minkälainen maailmasta onkaan tulossa, jos jo 12-vuotiaat kokevat suorituspaineita ja uupuvat koulussa! Itse aloin miettiä tulevaisuutta vakavasti vasta n 30-vuotiaana, jolloin totesin sen olevan liian myöhäistä. Toki omassa nuoruudessanikin oli hetkiä, jolloin koulu tuntui tarkoituksettomalta, mutta parin päivän oma loma virkisti kummasti. Ko lomaa kutsuttiin silloin pinnaukseksi.
   Pahaa pelkään, että liian yksitoikkoinen subjektiivisesta päivähoidosta nauttiminen kaikenlaisine harrastustoimineen katkaisee lapsuuden liian varhain. Ja heti kun lapsi oppii lukemaan, hän tavaa tabletistaan kuvatekstejä vaikkapa Anneli Auerista tai Jari Aarniosta. Vähemmästäkin vähintään hämmentyy.
   Olen eri mieltä professori Salmela-Aron kanssa menestyksen avaintekijöistä. Jos kaikki opettelevat sosiaalisiksi sopeutujiksi, niin meiltä loppuvat  insinööriaihiot. Pelkällä puhumisella ei menesty, jos ei osaa tehdä mitään.
   Mutta. Hyvä, että tutkitaan ja ollaan huolissaan. Koululaitoksemme onkin nauttinut suurta luottamusta ja monista maista ollaan käyty ottamassa meiltä mallia ja olemme haaveilleet tekevämme kouluosaamisestamme vientituotteen. Viedään pois. Ja kehitetään jotain ihan uutta tilalle!

Top of Page