Ansioitunut journalisti Antti-Pekka Pietilä kirjoittaa keskiviikon 5.11.2014 Turkulainen –lehdessä kolumnissaan huonon johtajan merkeistä. Pietilä nostaa tikun nokkaan neljän valtionyhtiön (Alko, Finavia, Finnpilot ja Leijona Catering) hallituksen puheenjohtajan kauppaneuvos Soili Suonojan, joka oli suositellut toimitusjohtajien ohi pikkupomoille omien tuttujensa työuran edistämistä. Suonoja joutui jättämään paikkansa. Myös Tullin virkavapaalla oleva pääjohtaja Antti Hartikainen saa kirjoituksessa osansa arvostelusta.
Sananvapauden ja demokratian nimissä on hyvä, että media on valppaana ja nostaa esiin ainakin räikeimpiä tapauksia korkeiden johtotehtävissä olevien kansalaisten toimista.
Asiaa lähes lainkaan tuntematta tunnen sympatiaa Soili Suonojaa kohtaan. Hänen meriittejään selatessa voi pohtia, että naisella on poikkeuksellisia avuja, rautainen tahto ja valtava määrä verkostoitumiskykyä.
Näin isänpäivän kynnyksellä on hyvä pohtia, olisiko samassa asemassa olevaa miesjohtajaa vaadittu eroamaan. Tuskin. Miesjohtajien uralla eteneminen on varmistettu monin monimutkaisin tukiverkostoin eikä kykyvaatimus useinkaan ole niin korkea kuin naisilla vastaavissa tehtävissä.
Paikallistasolla tavallisen pomopaikan saantiin kaupungin palkkalistoille esim täällä Naantalissa usein riittää, että on pelannut jollain, alemmallakin tasolla jääkiekkoa oman kaupunginseuran edustusjoukkueessa tai on ansioitunut yleisurheilussa ja edustaa edelleen paikallista seuraa. Menestys urheilussa ohittaa helposti ammatillisen pätevyyden. Toki kok tai sdp –liite cv:ssä auttaa.
Maakuntatasolla miehille riittää esim vahvan urheilutaustan ohella tai sijasta aktiivinen toiminta ja esillä olo politiikassa sekä muutamien merkittävässä asemassa olevien valtakunnantason poliitikkojen tunteminen ja ehkä varajäsenyys jossain valtakunnantason urheilun lajiliitossa.
Valtakunnantason johtotehtävät miesporukat usein sitten jakavat keskenänsä. Ristikkäisverkostoja luodaan ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen, urheilun lajiliittojen, poliittisten puolueiden ja epävirallisten seurojen ja klubien kautta. Onpa olemassa myös pelkästään miehillä suunnattuja uskonnollisia seuroja, joiden tuhansilla jäsenillä on keskinäinen luottamus ja avunantosuhde.
Mielestäni epävirallisten verkostojen hyödyntäminen tuttujen palkkaamisessa ja rekrytointiin tarvittavien lisätietojen hankinnassa ja toisaalta oman uran edistämisessä on normaalia inhimillistä toimintaa ja lisäksi ainakin miehille hyväksytty maan tapa. En ymmärrä, miksi toimintaa harjoittanut ansioitunut Soili Suonoja pitää tällaisten pikkujuttujen takia erottaa. Ei kai vain siksi, että hän on nainen?
|