|
Rannikkoseudussa 19.8.2014 oli juttu otsikolla ”luvaton mopoilu riesana”. Jutussa pohdittiin Naantalin Armonlaaksontien ja junaradan välisellä parkkialueella tapahtuvaa mopoilua ja siitä lähialueen asukkaille koituvia haittoja.
Ehdotuksina jutussa ongelmien vähentämiseksi tulivat ilmi alueen aitaaminen, talviaikainen käyttö veneiden säilytykseen yms.
Naantalin tekninen johtaja Kimmo Suonpää näki asian myös toisin. Mopoilu siirtyy muualle, jos yksi alue aidataan.
Tuntuu jotenkin ylisuojelevalta ajattelulta, jos aitaamme mopomiitingeihin erinomaisesti sopivan alueen ja vuokraamme sen vaikkapa matkailuvaunujen tai veneiden talvisäilytyskäyttöön. Kuka haluaisi katsella koko talven vaikkapa venesäilytysalueen haalistuneita pressuja ja alueen reunoille kerääntyviä törkykasoja.
Mielestäni mopoilu ja nuorten kokoontumiset nähdään aivan liian negatiivisena asiana. Vaikka Matti Nykäsen mukaan elämä on ihmisen parasta aikaa, niin kyllä mopoikäsenä elämä usein näyttää parhaat puolensa.
Mopoilevista nuorista monet ovat fiksuja, urheilullisia ja tahdikkaita. Kokoontumisessa on kyse sosiaalisesta ja nuoret yhteen liittävästä ilmiöstä, jota tulisi enemmänkin kannustaa kuin kauhistella. Mopomiitti tuo tunteen kuulumisesta suurempaan ja samanhenkiseen joukkoon. Vaikka miiteissä muutama hurjapää treenaakin keulimista, niin ympärillä on 50 toimivaa kännykkää soittamassa apua, jos asvaltti-ihottuma iskee arkaan paikkaan. Ja videoitakin tapahtumista löytyy jälkitutkintaa varten riittävästi.
Armonlaaksontien varteen rakennettujen talojen pihoille varmasti kuuluu liikenteekin kumu. Ei siinä muutaman kymmenen mopon pörinästä enää voi olla haittaa. Onkohan varma, ettei kyse ole valittajien asenneongelmasta. Kuukauden veneessäolon jälkeen elokuun alussa kaikki vähän ärsyttää.
Kesä on vain kerran vuodessa. Kesästä pitää pystyä nauttimaan myös mopon satulassa ja tyhjä parkkipaikka kaupungin maalla tulee pitää saavutettavana. Jos kaupunki haluaa tehdä jotain mopomiittien turvallisuuden eteen, niin nuorille voisi antaa tilaisuuden organisoitua, kaupunki voisi edellyttää kevyttä lupa- tai ilmoitusmenettelyä ja kokoontumisiin voisi vapaaehtoisvoimin järjestää pari valvojaa ja ensiapuryhmän paikalle. Ja tietysti myydä muutaman paikan limu- ja lakritsikauppiaille.
Kuvassa harjoittelen mopoilua v. 1971 kotipihassa.
| 