TS 16.6.2013 kirjoitti tatutointitapahtumasta otsikolla Tahdon iholle.
Sain itse luomutatuoinnin 11-vuotiaana, kun minulle puhkesi psoriasis. Tuosta ajasta lähtien olen kadehtinut salaa ihmisiä, joilla on ehjä ja sileä iho.
Oma käsitykseni tatuoinneista ja niitä itselleen hankkivista ihmisistä muodostui 1960-luvulla, kun kotitilallemme tuli sokerijuurikkaan nostoon työnvälitystoimiston kautta senaikaista aputyövoimaa. Joillakin oli hankittu tatuointi merimieselämän muistoksi, toiset lienevät hankkineet sen ajankuluksi odotellessaan vapaamman asuinmuodon alkamista.
Kotitilallammekin toki tatuoitiin. Nelijalkaisen pekoniaihion molempiin kylkiin lyötiin tatuointityökalullla numerosarja, jotta hyötypainon mukainen tilitys löysi oikean osoitteen ruuanjalostamossa.
Omien kovastikin takapajuisten ajatusteni takia minun oli vaikeata hahmottaa esim Selviytyjät Suomi -ohjelman esittelypätkiä television mainostauoilla. Pohdin, että oliko kyseessä esim jonkin nuorisovankilan kesäretkestä vai mistä. Kovin oli täplikästä porukkaa.
Tarkempaan asiaan perehtymättä otaksun, että Suomen nuoriso on ottanut tatuoinnin muodikseen populaarikulttuurin kautta. Rokkarit, popparit ja muuten vaan tyrkyt tyypit ovat antaneet mallin ihon koristeluun.
Suomen yhteiskunta on tasa-arvoinen, vapaamielinen, heikompiosaiset huomioonottava ja kansalaisistaan huolehtiva. Suomalainen voi korostaa yksilöllisyyttään monin eri tavoin.
Itse pidän tatuointimuotia surullisena asiana. Olisi paljon mukavampaa, jos nuoret korostaisivat persoonallisuuttaan jollain yksinkertaisemmalla tavalla, esim itse tehdyillä vaatteilla, kauniilla kampauksella tai liikunnan tuomalla lisäenergialla.
Liite: Kuva kirjoittajasta vuodelta 1974. Pitkä tukka ja kitara, populaarikulttuurin mallin mukaisesti.
| 