 Energiatodistus – uhka vai mahdollisuus?
Erkki Saarela ottaa kantaa (TS 15.5.2013) pientalojen energiatodistukseen ja pitää syntynyttä ja 1.6.2013 voimaantulevaa lakiuudistusta virkamiesten ajanvietteenä ja todistuspakkoa omakotiasujien turhana lisäkuluna. Mielipiteelle on varmasti hyvät perustelut.
Koska asumme ns. länsimaisessa demokratiassa, meidät on opetettu ajattelemaan, että kansa hallitsee itseään valitsemiensa poliitikkojen kautta ja lainsäädäntö on juuri sellaista kuin haluamme.
Erkki Saarelan kritisoiman energiatodistuksen syntysanat mainitaan jo ainakin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/91/EY rakennusten energiatehokkuudesta, joka on annettu 16 päivänä joulukuuta 2002.
Itse vapauttaisin valmistelevan virkamiehen vastuusta, koska länsimaisessa demokratiassa lakien synty on mielestäni seuraavanlainen: Ensi lobbari tai ryhmä lobbareita asettaa tavoitteet ja määrittää keinot, miten tavoitteeseen päästään. Sitten suunnitellaan ja toteutetaan lobbaus. Sitten tulee vaalit, joiden jälkeen lobbareiden hankkeet etenevät lainsäädännössä poliitikkojen ajamana vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti.
Itse kannatan hankkeita, joilla kansalaisia ohjataan järkevään energiankäyttöön, energian säästöön ja ympäristön suojeluun. En väitä, että energiatodistusta koskevissa lainsäädäntöhankkeissa ajettaisiin jonkun tietyn teollisuudenalan etua.
Energiatodistus tarvitaan pientaloissa vain myynnin tai vuokrauksen yhteydessä ja energiatodistuksen voi teettää esim kuntotarkastuksen yhteydessä, jolloin kustannus pysyy pienempänä.
|