|
Tuli käytyä Amerikassa, tarkemmin määriteltynä Miamissa, joka nimittää itseään mm maailman risteilypääkaupungiksi. Kun katselimme israelilaisen (Carnival Cruises omistusta) miljardöörinaisen Shari Arisonin satamaan lipuvaa 212-jalkaista Aquarius-huvijahtia, pohdimme, meneekö risteilybisneksessä huonosti, kun paatti on alennusmyynnissä ja sen saisi vaivaisella 85 000 000 (85 milj) dollarilla. Toivottavasti ei. Ainakin me eurooppalaiset veronmaksajat olemme tehneet voitavamme, jotta risteilybisnes saisi alleen luotettavia ja edullisia laivoja. On mahdollista, että Triumphin konerikko Meksikonlahdella 2013 ja surullisia kuolemantapauksia aiheuttanut Costa Concordian kunniakumarrus Toscanan rannikolla 2012 ovat voineet tehdä konsernille pr-haittaa.
Miamin liikekeskuksessa (Downtown) ihailimme mm Bank of American upeaa lasipintaista toimistorakennusta ja Wells Fargon pilvenpiirtäjää. Uutistoimisto Bloombergin mukaan ko rahalaitokset ovat neljän muun yrityksen kera saaneet Yhdysvaltain liittovaltiolta suoraa rahoitustukea 82 000 000 000 (82 miljardia) dollaria vuosina 2009-2011. Suursijoittajat lienevät tyytyväisiä, kun tavallinen amerikkalainen kansalainen turvaa heidän selustansa niin isänmaallisesti. No FED on myös tukenut pankkien lasitorneja viime vuosina tilintarkastuksen (Gao-Fed-investigation) mukaan n. 16 000 miljardin nollakorkoisilla lainoilla. Tämä trendihän on vallalla meillä täällä EU:ssakin EKP:n toimesta ja pääministeriä myöten kaikki vakuuttavat, että rahamme ovat turvassa. Luojan kiitos.
Mittasuhteet menevät Miamissa helposti sekaisin. Kun Miami-tower pilvenpiirtäjän (47 kerrosta, 57 800 m2 lattiapinta-alaa) ulkoseinien juhlavalaistus vaihdettiin ledeihin vuonna 2011 laskettiin vuosisäästön valaisun osalta olevan n. 260 000 dollaria ja pelkän energian säästön 800 MWh.
Omia reaktioitani analysoituani ymmärrän hyvin sen psykologisen harhan, joka suomalaisilla Kestilän parhaimpiin kenttäuniformuihin sonnustautuneilla talousristiretkeilijöille syntyi 1970 – 1990 –luvuilla ison markkina-alueen ihanuudesta. Raha näkyy ja suorastaan haisee ja poliitikotkin saavat osansa. Sehän ei Yhdysvalloissa ole oikeastaan kenenkään vika, että Uruguaista tullut hotellisiivooja ei ole sosiaaliturvan piirissä. Riittää, kun tekee oman 50-tuntisen viikkonsa.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Wall Streetin talousrikoksista vuonna 2008 alkunsa saanut maailmanlaajuinen taantuma saattaa tuoda rahoitusmarkkinoille valvontakeinoja, joilla bittikasinopelin säännöt kiristyvät ja epärehellisen keplottelun mahdollisuudet pienentyvät. Silti – kansainvälistä pankkioligarkiaa lienee mahdoton kaataa.
Euroopan Unionia tuskin pystytään enää pelastamaan talouskasvun mantraa hokemalla. Eu:n sisämarkkinoille on käynyt samalla tavalla kuin Yhdysvalloissakin. Globaalit yritykset ovat siirtäneet tavaratuotantonsa Aasiaan. Paikallisesti kannattava ihmisenkokoinen perheyrittäjyys on tyrehtynyt ja tilalle on tullut matalapalkka-alat, nuorisotyöttömyys ja pakkoyrittäminen. Tätäkö halusimmekin vai olisiko ollut muita vaihtoehtoja?
Suomen hallituksen sote- ja kuntauudistus ovat luonnollisia jatkumoita kurjuuden kehitykseen, joka Suomessa alkoi pankkikriisistä 1990-luvun alussa, mutta joka hetkellisesti unohtui velkavetoisen talouskasvun siivittämänä 15 vuodeksi. Pienuus on pois muodista ja tasapuolisuuden nimissä lähes kaikelle kansalle pitää tarjota huonontuvia palveluita.
Meillä täällä Naantalissa saattaa kaupunkimme pienimuotoisuus ja ihmisarvoisen asumisen tulevaisuus säilyä parhaiten jos liitämme kaupunkimme Turkuun - tai - Turku liitetään Naantaliin. Keinottelua tukevat puolisalaiset poliittiset kaava- ja tonttisopimukset voidaan tuikata tuleen, grynderit unohtavat olemassaolomme jättäen pittoreskit sivukatumme rauhaan ja taitavasti kirjanpitoa tehden saattaisimme pystyä pitämään itsellämme nykyiset erinomaiset palvelut. Mene ja tiedä.
| 