 Ruokaa - tuokaa ruokaa!
Aikanaan leukailtiin suomalaisten viljelijöiden keskuudessa: Hukkakaura, halla ja Hankkija – maanviljelyn kolme vitsausta. Kun monessa mukana ollut Hankkija päätyi lopulliseen konkurssiinsa vuonna 1992, otti SOK kantaakseen vastuun raskaasta maatalouskaupasta. Vuonna 1992 tapahtui muutenkin paljon erinäisiä liiketoiminta- ja kiinteistöjärjestelyjä, kun SKOP oli yrittänyt keksiä ikiliikkujaa tunnetuin seurauksin.
Vuonna 1988 Hankkijan kimppaan maatalouskaupassa lyöttäytynyt SOK ilmoitti syyskuussa 2012, että se myy Hankkija-Maatalous Oy:n osake-enemmistön tanskalaiselle DLA:lle. Ja kuten Hankkija-Maatalouden johtaja oli jo elokuussa ennustanut, vain kansainvälistymisen ja kasvun kautta voi menestyä.
Me täällä Turussa ymmärrämme erinomaisen hyvin globalisaation tuomat edut ja kasvamisen tärkeyden. Saimmehan juuri uuden suurristeilijätilauksen STX:n Turun sisartelakalle Saint-Nazaireen Ranskaan.
Koska Vanhasen hallitusten aikana myimme lannoiteteollisuutemme ja Soklin fosforikaivoksemme norjalaisille emmekä kohta halua enää kasvattaa possuja emmekä lypsää lehmiäkään, niin on vain luonnollista, että SOK järjestelee varasuunnitelmia ja pohtii logistisia ratkaisuja sen varalta, että Suomessa ei kohta ole juuri lainkaan alkutuotantoa. Kauppapuutarhaliitto tosin on noussut vastustamaan SOK:n ”Mustan laatikon suunnitelmaa” , mutta joulu- ym. kiireiden takia ja huonojen kelienkin vuoksi varsinaista liikehtimistä on tapahtunut vain virtuaalisesti. Tämän jutun syntymisen aikoihin eli 1.1.2013 klo 18.50 jopa 2.000 kuluttajaa tykkää sivusta ”Ei mustaa vihanneslaatikkoa”. Kyseisellä sivulla voi näköjään sitten myös ottaa laajasti kantaa ihonvärikysymyksiin ja esim.
Israelin ja Gazan välisiin poliittisiin ongelmiin.
Novera, nova, no – ihminen on erehtyväinen. Suomessa on kauppapaikkoja ja logistiikkaa ruokkia vaikkapa 20 – miljoonainen kansa. Ja jos ojanreunat raivataan takaisin hyötykäyttöön, voisimme ruuan suhteen olla suht koht omavaraisiakin.
Ruokaomavaraisuuden kehittäminen tarvitsisi kyllä nykyistä hieman enemmän pässinpäisyyttä, sikamaisuutta ja iltalypsyjä. Dynaamiseen globaaliin maailmaan integroituminen on kuitenkin vain joidenkin hyväosaisten päiväuni, jossa riski heikompiosaisten nälästä, puutteesta ja kurjuudesta unohtuu.
Me suomalaiset olemme sitkeä kansa – tyhmäkin – mutta ennen kaikkea sitkeä. Olemme selvinneet talvisodasta emmekä tulleet lyödyiksi kokonaan maanrakoon jatkosodassakaan. Teemme sitkeästi sukupolvesta toiseen samoja virheitä ja haluamme erittäin vastentahtoisesti kulkea omaa tietämme.
Vaikka moni meistä ei enää halua kuulua kirkkoon, paitsi joululomalla , niin voisimme silti pohtia iltarukouksiamme. Toivokaamme leutoja talvia, että muualla rakennetut laivat löytävät satamiimme tuomaan ruokaa, jota emme kohta itse enää kykene tuottamaan.
| 