 Bongasin sadeviikonloppuna www.lastuja.fi -osoitteesta Metsäteollisuus ry:n viestintäjohtaja Anne Pirilän kirjoituksen: Aurinko nousee biotaloudelle. Kirjoituksessa pohditaan
EU:n ilmastopolitiikkaa ja -tavoitteita sekä metsäteollisuuden asemaa kasvavassa biotaloudessa. Kirjoituksen taustalle liittyy varmasti paljon tietoa. Itse kiinnittäisin eniten huomiota toiveeseen biotaloudelle suotuisan toimintaympäristön syntymisestä.
Luulisin, että ilmastosopimusten aika on jo ohi silloin, kun merkittävät teollisuusvaltiot kaikkialla maailmassa saadaan niiden taakse. Siksi ei kannata jäädä odottamaan.
Biotalous käsittää laajasti kaikkia uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa, käyttävää, jalostavaa ja markkinoivaa tuotantoa sekä uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden kulutusta. Biotalouden kasvu Suomessa ja maailmalla on mielestäni ensiaskeleissa enemmänkin sitä, että kehitetään kotimaisia, paikallisia menetelmiä jotta voidaan ylläpitää siedettävää mukavuustasoa ja elämää. On toki toivottavaa, että biotalouden alalla saamme merkittävien innovaatioiden avulla aikaan valuuttavirtoja kansantalouteemme.
Euroopan finanssikriisi heikentää tällä hetkellä tulevaisuususkoamme, mutta jostainhan se polun pää taas löytyy. Deflaation tuoma superlama on hyvinkin mahdollinen, mutta pelkoon ja paniikkiin ei ole aihetta. Suomessa on laajalti kokemusta taloudellisesta kurjuudesta ja kärsimyksistä. Ja vaikka päätoimestaan tunnettu salolainen kirjailija-maanviljelijä-pankkiiri haluaisikin eroon enemmistön tyranniasta, saattaa finanssisektori tarvita joitakin suunnistusmerkkejä toimintojen tasapainoiseen kehittämiseen. Vaikkei ihan Glass-Steagall –lakia kopioitaisikaan.
Globaali talous, joka on nostanut päätään sitä mukaa, kun energia- ja raaka-ainevaroja tai halpaa työvoimaa on pitänyt lähteä hakemaan ”kehittyvistä maista”, on kohtalaisen riippuvainen öljystä. Öljyvarojen ehtyessä globaalin talouden pyörät hidastuvat ja esiin nousee muita asioita, kuten puhtaan veden puute, pandemiat, ydinsodan uhka tai luonnonkatastrofit. Uusien energioiden hankintakustannukset (alhainen ROI) ovat niin suuria, että halvan öljyn vertaiseen tuhlaavaisuuteen ei kenelläkään ole varaa.
Uskoisin, että biotalous ainakin ensin on paikallisempaa ja pienimuotoisempaa. Tai oikeammin – biotalous ei kehittyäkseen tarvitse globaaleja markkinoita. Energian käytön korkea hyötysuhde on avainasemassa. Karrikoidusti voidaan ajatella, että 50-luvun alun suomalainen pientila oli biotalouden edelläkävijä. Ravinteet ja raaka-aineet kierrätettiin tarkoin. Pyöräytämmekö kehityksen siis takaisin 50-luvulle. Ei sentään. Omasta mielestäni olisi parempi, jos kykenisimme rakentamaan hieman omavaraisemman yhteiskunnan, koska esim EU:n laajentuminen ja Euron ottaminen käyttöön eivät ole tuoneet sellaista turvallisuuden tunnetta tai huoltovarmuutta, jota olisimme halunneet. Markkinat avautuivat – kenelle?
Rikastumista odotellessa meidän täytyy opetella tulemaan arkiaskareissamme vähemmällä toimeen. Yltiöahneudesta ja itsekkyydestä on opeteltava pois. Ja sinne metsäänkin on mentävä, hakkuukonein tai marjakorin kanssa.
| 