Olemmeko köyhiä vai rikkaita?
Urpo Lehtimäen blogiOlemmeko köyhiä vai rikkaita?
 
30 May,2012 U Lehtimäki
laitteet.jpgPohdiskelin tässä olemmeko köyhiä vai rikkaita. Itse olen köyhä, koska vietin nuoruuteni traktorin kopissa tekemällä työtä ilman palkkaa. Ajatusmaailmakaan ei kovasti päässyt kehittymään.  Todistusaineistona tästä liitän luettavaksenne kirjoitukseni vuodelta 1985, jolloin olin päättänyt siirtyä maanviljelijän ammatista kaupalliselle uralle.

Silti aina välillä pohdin, olisiko mahdollista, että meitä on huiputettu. Tiekokoneiden, mobiililaitteiden ja ohjelmistolisenssien kautta aiheutunut tulonsiirto on merkittävää kokoluokkaa. Ja jokainen, joka on ollut käyttöönottamassa esim SAP- ohjelmistöa, voinee kuvitella, että ihmisestä on tullut järjestelmän palvelija. Saavutammeko lopultakaan huipputekniikalla mitään ja missä oikeastaan on ne tahtipuikkojen heiluttajat?

Kirjoitukseni Kauppaopiston lehteen vuonna 1985

Nykyään ei muusta puhutakaan kuin televisio, videon ja tietokonepelien haitallisista vaikutuksista nykynuorisoon.

Mun mielestä on turha jauhaa asioista, jos ei ole valmis tekeen mitään sen hyväksi, ettei nuorisolla olisi niin turmiollisia harrastuksia.

Sanotaan, että television katselu passivoittaa ihmisen. Se on kyllä totta. Se on parempi, ettei hanki kotiin koko aparaattia ollenkaan. Yleisradion ohjelmat ovat jo pitkään olleet siinä hylätyn ja naurettavan rajamailla niin, ettei ainakaan sen ohjelmien takia kannata tv:tä edes hankkia. MTV yrittää tosissaan houkutella katselijoita lähettämällä kiintoisia saippua- ym sarjoja kuten Ritari Ässää. Kyllähän se muuten menee, mutta juuri, kun on päässyt vireeseen, niin väliin lyödän jotain pirun Latikkamainosta tai Lähikaupan lihatiskiä. Ei se paljon naurata.
Vaikka ei keksisi mitään parempaa tekemistä, niin illasta toiseen television ääressä istuminen on niin vahingollista, että parempi olisi olla vallan ilman.

Videolaitteet ovat kanssa ihan maailmanlopun meininkiä. Kyllä ihmiset veltostuvat ja tulevat ihan aloitekyvyttömiksi, kun vaan katotaan pari kolme koko illan elokuvaa viikossa. Joku sanoo, että videoita katselevan ihmisen ajataustoiminta latistuu – ja se on kyllä tosi. Onhan videoiden ja filmien  vuokraaminen ja kauppaaminen ihan hyvää yritystoimintaa, mutta miltäs tuntuu olla lypsettävänä. Nekin rahat, mitkä menevät videoharrastuksiin vois käyttää  vaikkapa matkailuun tai johonkin yksilöllisempään. Nuoriso valittaa, ettei ole rahaa ja kulkee rääsyissä. Olisivat nyt vaikkapa pari kuukautta ilman videofilmejä ja ostaisivat itselleen kunnon vaatteet.

Tietokoneista puhutaan kanssa paljon nykyään. Joku sanoo, että tietokone on nykypäivän tärkein työkalu. No, voi se jonkunmoinen apuväline olla monessakin asiassa – yritystoiminnassa jopa pahuksen hyödyllinen. Mun mielestä kyllä voisi tietokoneen jättää kanssa työpaikalle. Kyllä jotain on pielessä, kun nykynuoriso vaan makaa kotona näppäimistö sylissä ja kehittelee ohjelmia. Koko tietokonetouhu on semmosta yksinkertaisten asioiden peräkkäin pistämistä, että on kyseenalaista, onko ATK:n kanssa pelaaminen ollenkaan järkevää.
Videot ja tietokone ovat kyllä hyödyllisiä apuvälineitä esim opetuksessa, mutta rajansa kaikella.

Nykyään käytetään väärin tekniikan kehittämiä apuvälineitä. Ihmiset lakkaavat ajattelemasta tärkeitä asioita ja ostavat viihteenkin valmiina ja liian helposti sulavana.

Vaihtoehto television katselulle, videoille ja tietokoneille on säästyvien rahojen käyttäminen esim: matkailuun, asumiseen, urheiluun, autoiluun, lentämiseen, laskuvarjohyppyihin, valokuvaukseen, opiskeluun, rentoutumiseen ilman viinaa tai taiteellisiin harrastuksiin.

Jos harrastuksen ovat liian yksipuolisia, jää tästä maailmasta näkemättä suurin osa. Kaikkea pitäisi kokeilla, jos kerran on ylimääräistä rahaa. Aikaahan kaikilla on hyvin rajallinen määrä.

Jaa-a, taitaa meikäläisen mielipiteet kuulostaa melko takapajuisilta, jopa fossiilisislta. Mutta ei kai se ole minun vikani, että olen tätä mieltä. Olen joko alun perin tyhmä tai sitten koulutuksessa on vikaa.
Ajattele edes.