Juhannusruno 2020
Tuukka järven takana asunut
on syntymästään saakka.
Olemukseltaan vanha ja vanunut.
Selän vääntänyt työ ja taakka.
Joka juhannus ajanut lavalle
moporaasullaan polkuja myöden.
On tottunut vanhalle tavalle.
Eväät repusta matkalla syöden.
Viel heijastuu valo parhain
kirkkaan puhtaaseen rantaveteen.
Tanssipaikalle saapuu hän varhain.
Outo autius aukeaa eteen.
Monta tuntia istuu ja oottaa.
Nälkä kohta jo vatsassa vaivaa.
Janon piimää juomalla sammuttaa.
Leivän kannikkaa repusta kaivaa.
Vartoo miettien keskiyöhön.
Onko peruttu mittumaari?
Soliferinsa polkien työhön.
Kiinni oli myös keskusbaari.
Jo aamu kaunoinen sarastaa.
Kun hän lopulta kotiin ehti.
Pitäisiköhän radio kunnostaa
tai tilata sanomalehti?
Ruoka-aikaan hän hellan lämmittää.
Muikut pannulla kypsäksi paistuu.
Keskikesä, aurinko lämmittää.
Ahomansikat hyvälle maistuu.
Hyvää Juhannusta!
T: Urpo
|